Valmistujaiset

Kesä on jo pian yli puolenvälin ja voisinko sanoa, että mä en oo vielä oikein ehtinyt tekemään mitään tavallisesta poikkeavaa - paitsi eilen! Juhlittiin vihdoin mun valmistujaisia täällä Hämeenkyrössä, ja oli kyllä ihan kiva ilmakin, eikä vettä satanut taivaalta. Mulla ei ollut kauhean isoja juhlia, mitä nyt pelkistä tädeistä, enosta ja serkuista tulee joku 30 vierasta ja sitten halusin kutsua vielä niitä tärkeimpiä ihmisiä. Yli puolet melkein perui, mutta se ei haittaa, me ehditään juhlia sitten joskus myöhemminkin. 

Me pidettiin juhlat yhdellä vanhalla kyläkoululla, sillä tässä on ollut kaikenlaista touhua ja tohinaa, niin täällä äidin luona niitä ei nyt sitten pidetty. Mutta en voi kun sanoa HUH. Kyllä juhlien järjestämiseen tarvitsee aina jotenkin superpaljon voimia ja hermoja. Mä oon varsinkin sellainen nyt eikä hetken päästä -ihminen, joten tää oli mulle haastavaa. Halusin kaiken olevan valmista, mutta loppujen lopuksi kaikki tuli ajoissa valmiiksi vaikka aluksi näytti siltä, ettei näistä juhlista tule yhtään mitään. 

Tarjottavia oli aika laidasta laitaan. Mä leivoin kerrankin itse edes jotain - mä en niin kauheasti tykkää leipoa mutta syömisessä mä autan mielelläni. Tarjoiluja miettiessä haastavaa oli se, että yksi vieraistani oli vegaani, mutta lopulta päätimme tehdä hänelle ihan omat tarjoilut. 

Lauantaina mä dippailin mansikoita suklaaseen ja meinasin jopa unohtaa tarjoillakin niitä juhlissa! Mä olin ihan lahopää, ja aina kun tuli uusi vieras paikalle, en meinannut edes muistaa että olin kutsunut just ne kaikki ketä eilen pääsikin paikalle. MUTTA ONNELLINEN JA KIITOLLINEN OLIN JOKAISESTA VIERAASTA <3

Ennen juhlia käytiin ottamassa parit kuvat musta valmiiksi, jotta ei sitten juhlien jälkeen tarvitse, kun hiukset ja meikki ei ole enää niin hyvin. Kuvien joukosta löysin itse muutaman hyvän kuvan, vaikka niitä taisikin olla lähemmäs sata. Mutta itse on aina niin kriittinen omille kuvilleen. Ehkä mä parin päivän päästä löydän vielä lisää kivoja kuvia, joita voin julkaista. Nyt ei sitten tarvitse onneksi vähään aikaan järjestää mitään juhlia. Saa vain itse osallistua muiden järjestämiin juhliin (vaikka kyllä mä tuparit meinaan syksyllä järjestää, mutta se on asia erikseen!). 

- Emilia

LASTENOHJAAJA

Viimeisimmästä blogitekstistä on vierähtänyt aikaa ja näiden kuukausien aikana on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Kun viime postauksessa kerroin, ettei minulla ole hajuakaan tulevaisuudesta, missä olen ja mitä teen, voin nyt iloksenne ilmoittaa että mä aloitan työt! 

Minulla oli valmistujaiset koululla perjantaina, jossa sain vihdoin käteeni tutkintotodistuksen ja voin nyt sanoa olevani valmis lastenohjaaja. Perjantaina tunnelmat olivat hieman ristiriitaiset, sillä osan kanssa en tiedä, milloin nähdään seuraavan kerran mutta osan kanssa meillä on jo varmat suunnitelmat siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Koululla itse juhlatilaisuus oli jännittävä. Meidän linja oli tehnyt kevätjuhliin videon ja sanoittanut uudelleen Anssi Kelan 1972 biisin. Se oli jännittävää kun vihdoin muut oppilaat saivat nähdä koko työmme, kun he olivat matkan varrella nähneet vain pieniä palasia, mite me some-kanaviin julkaisimme. 

Omia juhlia en vielä ehtinyt juhlimaan, sillä koko tämä kulunut viikonloppu oli jo täynnä menoa ja meininkiä. Päätin juhlia vasta heinäkuun puolella, juhlavalmisteluja ehtii tekemään paremmin ja ehkä ehdin saamaan vielä vähän väriä iholle. 

Niin uskomattomalta kuin tämä tuntuukin, että kolme vuotta on hurahtanut kuin siivillä. Ei enää opiskelua opistolla, ei nähdä enää kavereita päivittäin, ei näyttösuunnitelmia jne. En ehkä tule tajuamaan tätä vielä kesällä, vasta kun työt alkaa ja muut kaverit palaavat vielä koulun penkille. Mutta niinhän se on että jonkun loppu, on toisen alku. 

- Emilia