Kesäloma

Pitkästä aikaa löysin itelleni aikaa istua koneen ääreen ja kirjoittaa postausta. Viime kirjoituksesta on jo vierähtänyt aika pitkä tovi. Oon koko ajan miettinyt, mitä haluan tän blogin suhteen tehdä. Mulla ei oo niin paljon kirjoitettavaa mitä huippubloggaajilla, mutta en mä tätä myöskään halua lopettaa. Tää on ihan kivaa ajatusten ylös kirjoittamista.

Mulla alkoi siis kesäloma virallisesti 3.6. kun kävin vielä koululla kevätkirkossa kuoron kanssa esiintymässä ja kevätjuhlissa katsomassa kun pari kaveria valmistui. Aika haikea se päivä oli, mutta oon onnellinen että sain tutustua niin mahtaviin ihmisiin ja me tullaan pitään yhteyttä, vaikka ei enää samassa koulussa ollakaan. Kevätjuhla sai mun ajatukset laukkaamaan kovaa vauhtia vuosi eteenpäin - sitten kun mä valmistun. En haluaisi! Toi koulu on tuntunut just eikä melkein oikeelta paikalta mulle. Oon saanut tutustua niin mielettömiin ihmisiin, etten haluaisi vaan sitä kaikkea heittää pois. Ensi syksynä asuntolaan tulee uusia opiskelijoita, ja mä en haluaisi ystävystyä niiden kanssa, koska ensi kevät tulee olemaan vieläkin vaikeampi (mutta tottakai silti tutustun ja otan kaikki ihmiset avosylin vastaan!) Vaikka miksi  mä sitä vielä murehdin? Vielä on vuosi aikaa nauttia opiskeluista ja sen tuomista uusista kujeista ja ihmissuhteista.

Erikoisempia kesälomasuunnitelmia mulla ei tälle kesälle ole. Teen töitä, nään kavereita ja käyn festareilla. Haluaisin nähdä ja kokea paljon tänä kesänä, mutta mun ajatuksissa tää kesäkin on jo mennyt ohi, hahah! Ehkä pitäisi elää vain hetkessä ja nauttia siitä.

Toivottavasti palaan vielä tämän kesän aikana monta kertaa kirjoittamaan kesän tapahtumista ja kuulumisista! Hauskaa kesää kaikille, nauttikaa!

- E

Hyvää ystävänpäivää!

Miltä tuntuisi elää, jos ympärillä ei olisi yhtään välittävää ystävää? Tänään haluan ystävänpäivän kunniaksi pohtia ystävyyttä ja sitä, mitä ystävät ovat minulle antaneet. Vaikka me ei pidettäiskään yhteyttä pitkään aikaan, niin aina kun nähdään niin ihan kuin oltais oltu yhdessä aina. 

Näitten mimmien kanssa mä pystyn olla oma itteni. Ne on mulle kultaakin arvokkaampia. 

Ystävyyden pitää olla vastavuoroista. On vaikea pitää ystävyyssuhteita yllä, jos toinen osapuoli on koko ajan passiivinen. Itse olen todellakin passiivisen vastakohta. Yleensä se olen minä, joka kysyy mitä kuuluu tai koska voitaisiin nähdä. Välillä se on hieman ärsyttävää, mutta haluan todellakin pitää ystävistäni kiinni ja teen kaikkeni sen eteen. Parasta on, kun odottamatta joku kavereista laittaa viestin ja kysyy vain pienen kysymyksen, ''mitä kuuluu?''. Minulle itselleni ainakin tulee sellainen olo, että minusta oikeasti välitetään. 

Elämäni aikana minulla on ollut monenlaisia kavereita. Jotkut ovat olleet vain esim. tietyn ajanjakson kavereita, kuten koulu tai harrastukset mutta jotkut kavereista ovat jääneet pysyviksi. Tunnistan ne oikeat ystävät rinnallani. Ystävä on joku joka tietää sinusta kaiken, mutta välittää sinusta silti. Minulla näitä ystäviä on muutama ja tiedän sen, että ystävyytemme kestää. Olemme kokeneet yhdessä paljon iloja ja suruja mutta yhdessä niistä ollaan selvitty. 

Kavereita tulee ja menee, mutta ystävyys on ja pysyy.

Elämä allergian kanssa

Kuvittele miltä tuntuisi elää, jos saisit syödä vain tiettyjä ruoka-aineita. Mitä jos joutuisit viemään omat eväät joka puolelle? Ihmiset tuijottavat ruokaasi ihmetellen, mitä oikein syöt. Haaveilet omasta lemmikistä, jota et ehkä koskaan tule saamaan. Mietit tulevaisuuden ammattia, mutta allergiat rajoittavat valintaasi. Mietit tulevaisuutta, saatko koskaan elää ns. normaalia arkea.

Elämääni rajoittavat monet ruoka-aineallergiat, astma, siitepölyallergiat yms. Neljä ensimmäistä vuotta sain syödä vain neljää ruoka-ainetta. Elämäni oli kovin rajoitettua. Missään ei ollut minulle sopivia tarjottavia. Pikkuhiljaa kuitenkin sallittuja ruoka-aineita on tullut lisää ruokavaliooni ja tällä hetkellä niitä on noin kaksikymmentä. Pienempänä minusta huomasi jo päällepäin että olen allerginen. Pahat ihottumat joka puolella kehoa saivat muut ihmiset pelkäämään tarttuuko ihottuma. Ala-asteella olin luokkamme reilusti lyhyin oppilas juuri sen takia, että allergiani rajoittivat mm. kalsiumin ym. saantia.

Välillä ihmiset ihmettelevät, eikö elämäni ole hankalaa. Vastaus on helppo - kyllä ja ei. Olen tottunut tähän. Allergia on ollut osa minua koko ikäni ja asian kanssa on vain pakko elää, vaihtoehtoja ei ole. Välillä se harmittaa, välillä on ihan ok olla allerginen. Eniten harmittaa esim. juhlissa tm. tilaisuuksissa joissa on paljon tarjoiltavaa, mutta ei minulle mitään sopivaa. En voi käydä kahvilla kavereiden kanssa kun ei ole mitään mitä voisin kahvin/teen kanssa ottaa. Omia eväitä ei aina jaksa eikä edes voi  raahata mukanaan joka paikkaan. Kaupungilla aikaa viettäessä shoppailun lomassa olisi kiva käydä myös syömässä, mutta aina on mentävä minun ehdoillani sellaiseen paikkaan, josta minäkin saisin jotain syötävää. Paikat rajoittuvat useimmiten mäkkiin tai heseen - se ärsyttää! Tavallisesta ravintolasta yleensä tilaan vain pihvin ja ranskalaiset pelkällä suolalla, sillä muut mausteet eivät minulle käy. Yökyläilyt olivat varsinkin pienenä hankalia. En aina kehdannut ottaa omia eväitä, joten vietin tosi vähän öitä kavereiden luona, yleensä pyysin kavereita meille. Nyt vanhempana asia on ihan ok, että on otettava omat leivät ym mukaan.
Kouluissa minulla on onneksi aina onnistunut ruoat hyvin. Minulle valmistetaan oma ruoka, jonka haen koulun keittiöstä ja uskallan sitä syödä.

Olen saanut muutaman kerran anafylaktisen shokin, jonka vuoksi en uskalla enää hirveästi kokeilla uusia ruoka-aineita. Muistan, kun minulle tehtiin vehnäaltistusta ja sairaalassa en saanut oireita joten sitä piti jatkaa kotona. Äitini leipoi minulle vehnäpullia, joista pidin todella paljon. Söin niitä muistaakseni kolme, kunnes anafylaktinen shokki tuli.

Välillä mietin, miksi juuri minä sain kaikki nämä allergiat. Suvussamme ei kenelläkään ole näin pahoja allergioita, eikä tämä ole periytyvää. Silti mietin tulevaisuutta. Jos minulle joskus siunaantuu omia lapsia, saavatko he allergioita? Pystyvätkö he elämään ns. normaalin lapsen arkea? Mitä jos en pysty valmistamaan heille oikeanlaista ruokaa? Mitä jos he ovat vielä pahemmin allergisia kuin minä? Näitä asioita olen miettinyt.

Joululomalla sain kokea ainutlaatuisen tilaisuuden, jossa pääsin kertomaan lyhyesti enemmän ruoka-allergioistani. Se tulee ulos telkkarista myöhemmin keväällä (en vielä tiedä milloin), mutta lupaan kertoa kun saan tiedon itselleni!

- Emilia

Testailua

Käytiin tänään kaverin kanssa salilla vähän ottamassa testejä, jos sen kautta huomattaisiin tapahtuuko salireenaamisella sitä kehitystä. Usein mun reeniviikko näyttää siltä että maanantaisin käyn joko salilla tai lenkillä, tiistaisin sali, keskiviikkoisin trx kiertoharjoittelutunti, torstaisin joko salireeni tai vapaa koska käyn laulutunneilla joka toinen viikko, perjantaisin ja lauantaisin yleensä on vaan lepopäivä ja sunnuntaisin bodypump. Itse salikertoja ei siis hirveän paljon viikkoon mahdu. Puolimaratonin lähestyessä siirryn mahdollisesti enemmän lenkkipainotteiseen viikko ohjelmaan, mutta en ole sitä vielä sen tarkemmin miettinyt. 

Tänään tosiaan olin yhden kaverin kanssa salilla testaamassa kuntoa. Yllätyin itse joistain tuloksista, mutta nyt kun on mustaa valkoisella ja pohjalukemat ylhäällä, niin suunta on vain ylöspäin! 

Tässä vähän mun tuloksia, ja nyt kun oon tuonut ne tänne julkiseen tietoon, niin mulla on vaan entistä enemmän motivaatioo saada paremmat tulokset ensi kerralla! 

Vatsat: 39 toistoa minuutissa. 

Selät: 45 toistoa minuutissa.

Punnerrukset: 18 miesten punnerrusta

Leuat: 12 toistoa kumpparilla

Kyykkypito: 2:06

Lankku: 2:09

Innostuin vielä lopuksi kokeilemaan käsilläseisontaa, mutta se on vielä liian haastavaa minulle! Käsivoimia tarvitsee paljon enemmän ja selän asennon kanssa on myös kikkailtava, mutta ehkä se tästä vielä! Treenitavoitteeksi olen asettanut yhden leuanvedon ilman mitään apuja kevään loppuun mennessä.

- Emilia

Ristiäiset

Vuoden ekana juhlana me saatiin viettää mun 16. serkun ristiäisiä viime viikonloppuna Hämeenkyrössä. Tarjottavia oli taas pöydät täynnä, niin suolasta kuin makeaakin. Mua jäi harmittamaan kun en ehtinyt saada koko tarjoilupöydästä kuvaa, kun mulla oli niin kiire kun otin siellä erilaisia ryhmäkuvia monella eri kameralla. Pääasia kuitenkin että tarjoiltavat maistui (ainakin kuuleman mukaan, itsehän en niihin taaskaan voinut koskea).

Vauvan nimeksi tuli Martta Mimosa Elisabeth, mun mielestä ainakin tosi kaunis nimi! Viime ristiäispostauksessa kirjoitin siitä, että toivottavasti vauvoja ei tulisi hetkeen lisää sillä vauvakuume oli silloin (ja on edelleen) aivan järjettömän suuri. Onneksi omasta suvusta löytyy niin paljon pientä väkeä, että suuren vauvakuumen koittaessa uskoisin aina löytyvän jonkun, jota pääsee hoitamaan ja jonka kanssa pääsee leikkimään. 

Sain taas kunnian laulaa ristiäisissä ja laulu oli heti tiedossa! Vaikeutena ensimmäisenä meinasi olla se, että miten säestän sen, sillä kappaleessa oli todella vaikeat soinnut, enkä jaksanut niitä alkaa muokkaamaan lyhyessä ajassa itselleni sopiviksi. Lopulta sain mun loistokaverin mua säestämään pianolla juhliin ja sain itse kerrankin keskittyä vain laulamiseen, kiitos vielä Johanna! (Pahoittelut videon laadusta, äänentoisto paikanpäällä oli hieman huono, ja kuvaajana toiminut pikkuveljeni ei osannut pitää kameraa paikallaan!)

Lopuksi vielä perinteenä menimme serkkuni kanssa pihalle ottamaan muutamat asukuvat. Onneksi pakkanen oli lauhtunut, eikä pihalla ollu kuin korkeintaan viisi astetta pakkasta, joten pihalla tarkeni myös hetken ilman takkia. Olin yllättävän tyytyväinen kuviin, sillä yleensä joukossa on vain muutama onnistunut, mutta tällä kerralla mukana oli enemmän kuin muutama! 

Vuosi 2015

Ajattelin tehdä tällaisen peruspostauksen mitä nyt on näkynyt muutamissa blogeissa, eli katsaus tähän vuoteen. Katselin kuviani ja huomasin, että kamera ei ole kulkenut matkassani niin usein kuin edellisvuosina. Suurin osa on puhelinkuvia, mutta alkuvuoden tapahtumista en kuvia juurikaan löytänyt. Vuosi tuntui menevän todella nopeasti ja pian onkin vuosi 2016. Tulevalle vuodelle ei ainakaan vielä ole hirveästi suunnitelmia, mutta uskoisin että ensi vuodesta on tulossa parempi ;) 

Viime vuoden tammikuussa tehtii parin kaverin kanssa reissu Lempäälään Uusi Alku tapahtumaan, jonne on tarkoitus lähteä myös ensi vuonna. Reissu oli erittäin onnistunut, hyvää musiikkia ja hyviä kavereita. Tykkään myös siksi käydä Uudessa Alussa, koska silloin näen muutamia Lempäälän kavereita, joita en näe muuten ollenkaan.

Helmikuusta en löytänyt kuvia.. Kävin silloin pikkusiskoni kanssa teatterissa katsomassa Pekka Töpöhäntää, ja voi että silloin tuli ikävä takaisin näyttelemisen pariin. Harrastin näyttelemistä kuusi vuotta ala- ja yläaste aikana, mutta lukion aloittaessa lukio vei voiton. Olin myös lastenleirillä apuohjaajana. Kävimme katsomassa myös perheen kanssa Tampereen komediateatterissa Kyllä Isä osaa-näytelmän - se oli hauska! Tein myös silloin toisen viikon työssäoppimisestani. 

Maaliskuu oli melko rauhallinen kuukausi. Kävimme koulusta katsomassa Turun Nuori Teatterissa Pelastakaa röllimetsä näytelmää. Olin myös keräämässä Hämeenkyrössä yhteisvastuu keräystä. Maaliskuun lopussa alkoi myös työssäoppiminen päiväkodissa. 

Huhtikuussa olimme kaverini kanssa katsomassa Tampereella HalooHelsinkiä. Olin myös koko huhtikuun täällä Hämeenkyrössä, sillä työssäoppiminen kesti kuusi viikkoa. Hämeenkyrön seurakunta järjesti myös nuortenleirin huhtikuussa. Silloin juhlimme myös pikkusiskoni 10-vuotis syntymäpäiviä. Olin myös katsomassa kaverin kanssa Ti-Ti Nallen konserttia Ikaalisten kylpylässä. 

Toukokuu olikin melko jännittävä kuukausi. Työssäoppimisen näyttö ja sen arviointi sekä elämäni ensimmäinen puoli maraton. Näyttö meni jännityksestä huolimatta todella hyvin, eikä se puoli maraton mitenkään huonostikaan mennyt, verraten harjoittelumäärääni. 

Kesäkuussa alkoi vihdoin kauan odotettu kesäloma ja kesäloman suunnitelmat! Vietin aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, kävimme valokuvaamassa ja pidimme hauskaa. Juhannuksen vietimme sukulaisten kesken meidän mummulassa. Kesäkuussa juhlistettiin myös kaverini syntymäpäiviä, ja vaikka aluksi näytti siltä että en töiden osalta voi synttäreille osallistua, niin lopulta asiat kuitenkin järjestyivät ja pääsin syntymäpäiville.

Heinäkuussa oli vihdoin kauan odotetut Tammerfestit ja mun koulukaveri tuli meille muutamaksi yöksi. Päästiin todellakin tuulettumaan ja pitämään hauskaa. Tammerfestit oli kyllä kokemisen arvoinen asia, ja vaikka asunkin näin lähellä Tamperetta, en ikinä ennen ollut käynyt kyseisillä festareilla. Ensi vuonna ajattelin kuitenkin suunnata itseni sinne uudelleen. 

Heinäkuussa myös pääsin pitkästä aikaa häihin. Toimin häissä monessa eri roolissa, pääasiassa kuitenkin valokuvaajana. Jännitin sitä paljon, sillä en todellakaan ole mikään ammattilainen kuvien otossa, mutta onneksi kuvat onnistuivat silti hyvin! Esitin myös muutaman laulun häissä.

Elokuussa juhlistimme tätini 40-vuotis syntymäpäiviä hyvässä seurassa. Oli mukavaa ohjelmaa, paljuilua, juomista, syömistä ja kaikkea muuta. Pääsin sielläkin esiintymään, sillä ''annoin'' tädilleni syntymäpäivä lahjaksi laulun! Säestin itseäni kitaralla ja lauloin Haloo Helsingin kappaleen Kuussa tuulee. Elokuussa vielä ennen koulujen alkamista päätimme lähteä kahden koulukaverini kanssa linnanmäelle. Onneksi sää oli todella hyvä!

Syyskuussa juhlimme taas! Serkkuni täytti 1vuotta. Kakku näytti herkulliselta, vaikka en sitä päässytkään maistamaan. Teimme koulusta retken, joka oli osa yhtä kurssiamme. Retkeilimme koko päivän ja valmistimme itse itsellemme ruuat retkikeittimillä pienissä ryhmissä. Kävimme elokuvissa katsomassa Inside Out-mielen sopukoissa joka osoittautui todella hyväksi. Syyskuussa myös minulle tuli ikää lisää, 21! 

Lokakuussa asuntolassamme järjestettiin disco, joista tuo vasemmalla oleva ylin kuva. Lokakuussa alkoi myös työssäoppiminen seurakunnassa, joka meni myös todella hyvin! Näin myös pitkästä aikaa ystävääni Janikaa, kun matkasimme Helsinkiin ja menimme tapaamaan Cheekkiä, voi sitä ilon ja tärinän määrää!! Lokakuussa kävimme myös katsomassa HalooHelsinkiä loppuunmyydyllä Hartwall Areenalla kahden serkkuni ja tätini kanssa, jonka jälkeen suuntasimme Helsingin yöelämään, ensin karaokebaariin, ja sitten vain istuskelemaan, sillä joka puolelle oli kauheat jonot! 

Marraskuussa teimme seurakuntamme kanssa reissun Turkuun Maata näkyvissä-festareille. Luvassa oli jälleen kerran hyvää musiikkia ja ystäviä! Pääsin myös ensimmäistä kertaa kokeilemaan sumopainia, mutta se ei ollut niin hauskaa kuin olin kuvitellut sen olevan. Festareiden jälkeen olikin taas aika palata takaisin kouluun..

Joulukuuta en tähän jaksa kirjoittaa, sillä sehän ei ole vielä edes kokonaan ohitse! Toivottavasti muilla oli myös antoisa vuosi. Huomasin, että kävin tavallista enemmän keikoilla ja teattereissa. Toivottavasti sama tahti jatkuu ensivuonna! 

Oikein mukavaa joulua kaikille ja rauhallista uutta vuotta 2016!

ps. käykäähän vielä heittämässä lisää kysymyksiä kysymyspostaukseeni, jonne pääset tästä!

PUOLI MARATON !

Huomasin, että tasan vuosi sitten olen kirjoittanut tavoitteistani puoli maratonille. En koskaan lopulta kertonut, miten juoksu sujui, sillä kirjoittelut jäi siltä osin silloin siihen. Tavoiteaikani oli 2h 45min, mutta en yltänyt siihen - aikani oli 2h 45min 6sek! Se harmitti, mutta oikeasti olin todella ylpeä itsestäni että selvisin hengissä maaliin. Juoksun jälkeen olin aivan poikki ja vatsaani sattui. Otin vahingossa ensimmäisellä juomapisteellä urheilujuomaa ja uskon että se sekoitti vatsani. Onneksi pystyin kuitenkin juoksemaan loppuun asti. Kuvissa ennen lähtöä ja maalissa..

Tänä syksynä juoksu on jäänyt vähän vähemmälle kun olen käynyt enemmän kuntosalilla. Ajattelin vuoden vaihteen jälkeen aloittaa jälleen juoksun ja tähtään taas toukokuussa olevalle puolimaratonille, se on hyvä motivaattori. Tavoiteajaksi ajattelin 2h 30min, sillä uskon pystyväni siihen, jos oikein harjoittelen. Tällä kertaa koitan panostaa enemmän treenaamiseen ja treenien kuulumisten kertomiseen. Viimeksi ennen puolimaratonia pisin lenkkini oli vain 10km, mutta nyt ennen puolikasta haluaisin juosta 15km, jotta saisin tuntumaa juoksuun. 

- Emilia

Maalisuoralla..