Elämää allergisen kanssa

Aikaisemmin keväällä tein postauksen, jossa kerroin allergioistani (johon pääset muuten tästä). Sain muutamilta ihmisiltä palautetta, että sitä oli mielenkiintoista lukea ja sellaisia haluttaisiin enemmän. Nyt vihdoin kun olen saanut heräteltyä blogia takaisin elävien kirjoihin päätin toteuttaa ensimmisen ns. jatko-osan tuolle postaukselle. Tässä postauksessa en kirjoita minä vaan muutama ystäväni. Pyysin heitä kirjoittamaan, millaista on elää allergisen ihmisen kanssa. Mitä ajatuksia se herättää? Meneekö se siinä missä muutkin, vai aiheuttaako se hämmennystä tai pelkoa?

En oikein tiedä miten vieraskynäilijän kuuluu tekstinsä aloittaa, mutta helou nyt kuitenkin! Mä olen siis Mari, tutustuttiin Empun kanssa kun aloitin opiskelut samassa koulussa vuosi sitten syksyllä ja muutin asuntolaan, jossa Emppu oli jo vuoden asustellut. Muistan jopa ensimmäisen iltani asuntolassa, kun vietettiin aikaa yhteistilassa ja näin Emilian ensimmäistä kertaa. Silloin syystä tai toisesta Emppu vaikutti mun mielestä tosi pelottavalta (nyt kun mietin niin sillä oli silloin Ti-Ti Nalle paita päällä, eli en taas tiedä mitä mun päässä liikkui) ja syystä tai toisesta luulin häntä ensitapaamisella paljon vanhemmaksi kuin hän onkaan, vaikka todellisuudessa meillä on vain vuosi ikäeroa.    

Päivien ja viikkojen kuluessa tutustuttiin paremmin ja sain myös tietää Emilian allergioista. Allergiat näkyvät tällälailla asuntolakaverin (olisin kirjoittanut asuntolaystävä, koska ystäviä me ollaan, mutta asuntolaystävä on esteettisesti ruma sana)  näkökulmasta  kaikkein selkeiten siten, että Emilialle tehdään opiston keittiössä erikseen aina omat lounaat ja päivälliset. Välillä harmitti, kun Empun ruoka näytti paremmalta kuin oma, mutta on ollut myös hetkiä kun on huvittuneena kysynyt että mitä ihmeen sörsseliä Empulle tarjotaan. (Se muuten vihaa sitä kun sen ruokia kommentoidaan inhoten, älkää tehkö niin!) 

Häiritsevintä Emilian allergioissa itselleni on se, että pelkää tahattomasti aiheuttavansa toiselle allergiaoireita. Esimerkiksi yhteistiloissa leipomisen jälkeen tulee siivota erityistarkasti, jotta toi yks superjauhoallergikko ei kuole. Myöskään ruuanlaittovälineitä ei raaski jakaa, jos kuitenkin jotain jäämiä on johonkin välineisiin jäänyt, murusia tms. Emppu kuitenkin on elänyt allergioittensa kanssa koko elämänsä ja onneksi osaa jo ajatella tollasia asioita, niin mun ei tarvitse. (En pidä ajattelemisesta.) Hämmentyneenä sitä jaksaa aina miettiä, että maailmassa on niin monta makua joista Empulla ei oikeesti ole harmainta aavistusta, koska se ei saa maistaa niitä. 

Kuitenkaan elämä Emilian ystävänä ei ole loppupeleissä sen "ihmeellisempää" kuin kenen tahansa muunkaan, ainakaan allergioiden takia. Tarkoitan tällä sitä että Emppu ei jatkuvasti korosta omia allergioitaan, vaan elää elämäänsä ihan samaan tahtiin kuin vähän laajempi ruokavalioiset ystävänikin. Valitusta ei kuulunut edes silloin, kun se on majoittunut meillä vaikka meidän huushollista löytyy kaksi erittäin allergisoivaa karvapyllyä (...marsua) ja Emppu oli läheisissä väleissä astmakiekkonsa kanssa. 

Nyt en tiedä miten lopettaisin, joten isken pöytään random faktan Emiliasta, se on allerginen ilmapalloille. Siis ilmapalloille. ILMAPALLOILLE.

Moi! Mun nimi on Paula ja me ollaan oltu Empun kanssa ystäviä jo useampia vuosia. Taidettiin alun perin tutustua seurakunnassa joskus mun riparin jälkeen, eli vuonna 2010 ja ollaan oltu myös samassa lukiossa. Nykyään asutaan eri paikkakunnilla, eikä nähdä niin usein, mutta ystävyys on kuitenkin säilynyt.

Mun mielestä tuntuu tosi epäreilulta, että Emilialla on niin paljon allergioita ja on niin monia ruokia, joilla Emppu ei koskaan pääse herkuttelemaan. Mä kuitenkin ihailen tosi paljon Emilian suhtautumista allergioihinsa. Allergiat ei koskaan tunnu lannistavan ja tosi harvoin kuulee Empun harmittelevan esimerkiksi sitä, ettei voi syödä samaa ruokaa kuin muutkin.

Meidän ystävyyteen allergioilla ei juurikaan ole vaikutusta. Tosin jos me ei olla ajoissa suunniteltu milloin nähdään, niin yllättävien extempore-vierailuiden kanssa lähes aina käy niin, ettei ole mitään Emilialle sopivaa ruokaa tarjottavana, mikä aina vähän harmittaa. Ja vaikka kyläilyt olisikin suunniteltu hyvissä ajoin, niin mun kasvisruokavalio Emilian allergioihin yhdistettynä ei jätä meille mahdollisuutta kovin monipuolisiin ruokavaihtoehtoihin jos halutaan syödä samaa ruokaa, mutta eipä se ole niin justiinsa! Mulla on myös kissa, joka aina aiheuttaa Emilialle allergiaoireita, vaikka ehtisinkin imuroida ennen kun kyläillään. 

Me ollaan tunnettu jo niin pitkään, että Emilian allergioista on tullut aika tuttu juttu, eikä niitä enää hämmästele tai unohtele. Varmaan juuri se, että Emilia on itse sinut allergioidensa kanssa, tekee niiden kohtaamisen myös meille läheisille helpommaksi.


Moikka munkin puolesta kaikki Empun blogin lukijat! Mun nimi on Leea ja kuulun kastiin ''uusiystävä''. Emilia tosiaan pyysi muakin kirjoittamaan pätkän tänne blogiin näistä allergia-asioista ja tuomaan vähän ''tuoreempaa'' näkökulmaa, kun ei tosiaan olla vielä kovin kauaa tunnettu.

Tutustuttiin Empun kanssa kun tulin viime kesänä samaan kesätyöpaikkaan. Silloin olin uusi ja ujo, kun taas Emilia oli puolestaan ollut mestoilla jo muutamia vuosia. Kesän aikana tutustuttiin ihan hyvin, mutta ne ajat tuntuvat jo tosi kaukaisilta enkä paljoa niistä muista. Muistan kuitenkin Empun syöneen lounastauoilla usein hassun näköisiä marjaleivoksia, sekä riisikakkuja ja viinirypäleitä, mitkä oonkin jo oppinut kuuluvan Empun perus ruokavalioon. Kesän jälkeen ei me Empun kanssa nähtykään, eikä pidetty milläänlailla yhteyttä, kunnes tänä keväänä se sitten palasi takaisin samoihin hommiin, ja heti meillä lähti juttu uudestaan luistamaan. Lyhyessä ajassa meistä onkin nyt tullut tosi läheisiä. Elämä Empun kanssa ei normaalisti ole sen kummempaa kuin muidenkaan kavereiden. Ainoastaan jos ollaan yhdessä syömässä tms. niin varmasti keksin aina uuden ruoka-aineen, josta kysyä että sopiiko se Empulle. En aina ymmärrä miten se jaksaa mun kyselyä kuunnella, mutta mun mielestä tää on vaan hirmu kiinnostavaa. Tottakai välillä harmittaa toisen puolesta, kun ruokavalio on niin suppea, mutta ehkä se ei osaa kaikkea kaivatakaan. Ja pakko myöntää, että välillä tilanteet ovat ihan päinvastaisia myös. Niin monesti olen himoinnut esimerkiksi Empun herkkusämpylöitä, ettei sormetkaan riitä laskemaan. ;)

Emppu on elänyt koko elämänsä näiden allergioiden kanssa, ja sen kyllä huomaa sen asenteesta ja ajattelutavasta. Emppu ei anna allergioiden häiritä elämää sen suuremmin, jos kukaan muukaan ei niistä numeroa tee. Välillä sitä vaan itse miettii, että viitsiikö sitä kehua vaikkapa niiiiin hyvää leivosta, ettei toiselle tulisi paha mieli. Ja tietysti yhteisten ravintoloiden tms. etsiminen ei ole joka kerta yhtä helppa, mutta sitäkin mieluisampaa, täytyy Empunkin saada masu täyteen!

Ennenkun tutustuin Emppuun niin en tiennyt että niin monelle ruoka-aineelle voi edes olla allerginen. Kaikennäköisiä aterioita sille kuitenkin saadaan koottua, ja koska en muuta lopetusta keksinyt, niin voisin kertoa tähän loppuun että mitä kokkaisin, jos Emppu tulisi kylään.

Hampurilainen jonka kansi ja pohja olisi Empun herkkusämpylää. Sisälle salaattia, kurkkua ja pihvi (pelkällä suolalla). Ja kylkeen vielä lohkoperunoita (pelkällä suolalla tietysti ;) ).