maanantai 19. kesäkuuta 2017

Muumimaailma

Mulla oli eilen tiedossa vapaapäivä ja olin suunnitellut siivoavani ja tekeväni ruokaa, ehkä myös käydä lenkillä. Nukkua pitkään ja vaan chillata muuten. Aamulla kuitenkin kun heräsin, mun pikkuserkkujen äiti oli laittanut mulle viestiä ja kysyi oonko töissä. Seuraavassa viestissä mua kysyttiinkin jo mukaan muumimaailmaan ja kerrottiin, että auto on 15min kuluttua pihassa. Siinä sitten pistin vipinää kinttuihin, puin päälleni ja laitoin naamani kuntoon. Ja ehdin! Pääsin mun ihanien pikkuserkkujen kanssa viettämään päivän muumimaailmassa. Me ei todellakaan nähdä usein, sillä välimatkaa on yli 800km, joten aamulla ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, lähdenkö mukaan.



Päivä kului ihan hujauksessa ja olisin toivonut sen kestävän vielä kauemmin. Muumimaailmassa on todellakin paljon nähtävää. Ja taidettiin jopa nähdä kaikki hahmotkin. Siellä oli paljon järjestettyä toimintaa, sekä myös itse kierrettävää. Ihan varmasti jokaiselle jotakin! Ja hyvin saa koko päivän siellä kulumaan. Me oltiin reissussa 5 tuntia ja siinä ajassa ehti kyllä kiertää joka nurkan ja touhuta kaikennäköistä. 

Mä olisin muutenkin halunnut tänä kesänä käydä muumimaailmassa, sillä mä on siellä käynyt viimeksi ihan pienenä, enkä siitä muista mitään. Onneksi mulla on suvussa ihania pieniä ja vähän isompiakin, joiden seurassa saan kokea tällaisia muistoja. 
Seuraava reissu taitaakin olla Ti-Ti Nallen taloon Ikaalisiin, heihoi vaan tutut, siellä nähdään! 

- Emilia


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

LASTENOHJAAJA

Viimeisimmästä blogitekstistä on vierähtänyt aikaa ja näiden kuukausien aikana on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Kun viime postauksessa kerroin, ettei minulla ole hajuakaan tulevaisuudesta, missä olen ja mitä teen, voin nyt iloksenne ilmoittaa että mä aloitan työt! 



Minulla oli valmistujaiset koululla perjantaina, jossa sain vihdoin käteeni tutkintotodistuksen ja voin nyt sanoa olevani valmis lastenohjaaja. Perjantaina tunnelmat olivat hieman ristiriitaiset, sillä osan kanssa en tiedä, milloin nähdään seuraavan kerran mutta osan kanssa meillä on jo varmat suunnitelmat siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Koululla itse juhlatilaisuus oli jännittävä. Meidän linja oli tehnyt kevätjuhliin videon ja sanoittanut uudelleen Anssi Kelan 1972 biisin. Se oli jännittävää kun vihdoin muut oppilaat saivat nähdä koko työmme, kun he olivat matkan varrella nähneet vain pieniä palasia, mite me some-kanaviin julkaisimme. 

Omia juhlia en vielä ehtinyt juhlimaan, sillä koko tämä kulunut viikonloppu oli jo täynnä menoa ja meininkiä. Päätin juhlia vasta heinäkuun puolella, juhlavalmisteluja ehtii tekemään paremmin ja ehkä ehdin saamaan vielä vähän väriä iholle. 

Niin uskomattomalta kuin tämä tuntuukin, että kolme vuotta on hurahtanut kuin siivillä. Ei enää opiskelua opistolla, ei nähdä enää kavereita päivittäin, ei näyttösuunnitelmia jne. En ehkä tule tajuamaan tätä vielä kesällä, vasta kun työt alkaa ja muut kaverit palaavat vielä koulun penkille. Mutta niinhän se on että jonkun loppu, on toisen alku. 

- Emilia