Moikka!
Kertoilen nyt vähän kesällä tapahtuneista jutuista näin myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni! ;) Startattiin Susannan kanssa SummerUp-festareille heinäkuussa. Liput oltiin ostettu jo paljon aiemmin, koska haluttiin olla varmoja että me päästään sinne. Me majottauduttiin kaks yötä siellä telttakylässä, ja musta siinä on festarimeininkiä enemmän kun siinä että nukkuin hotellissa. Onneks sattus tosi hyvät ilmat, ei satanut ollenkaan ja teltassa pärjäs tosi hyvin. Eihän me siellä tosiaan oltu kun vaan yöt, kun muut päivät humputettiin siellä festarialueella.
Oli kyllä oikeesti tosi hyvät festarit, mulle ensimmäiset jollei hämyvestareita lasketa, hahah! Esiintyjät oli mun mieleen, vaikkei nyt ihan kaikki, mutta suurin osa. Mä tykkäsin tosi paljon ja tästä jäi hyvä maku suuhun ens kesää ajatellen että vois käydä taas joillain festareilla.
Mun yks suurimmista unelmista toteutu siellä. Oon nimittäin tositositosi pitkään halunnut hypätä benji-hypyn, ja oonkin sanonu että se on mun todo-listalla ennenkun mä kuolisin. Mua jännitti ihan törkeenä hypätä se, vaikkei mulla mitään korkeenpaikan kammoo ookkaan. Mun päässä vaan pyöri kysymys ''mitä jos se naru katkee''. Kattelin siinä ensin ihan rauhassa muutaman hypyn ja kun kaikki näytti hehkuttavan sitä, niin mä ajattelin että nyt tai ei koskaan.
Olin varannut sitä varten rahaa, koska mä tiesin että tuolla se on mahdollisuutta hypätä. Ei muutakun jonoon vaan, vuoronumero käteen ja omaa vuoroa odottamaan. Juttelin siinä yhden tytön kanssa joka oli myös menossa hyppäämään ensimmäistä kertaa. Onneks sitä jännitti kanssa, niin en ollut yksin mun jännityksen kaa. Katteltiin siinä vielä, kun jotkut hyppäs ennen meitä ja sit tuli tän tytön vuoro jonka jälkeen oli mun vuoro. Ilmeestä päätellen voi päätellä että mua ihan tosissaan jännitti se tosi paljon.
Onneks mun seurana tuolla ''kopissa'' oli tommonen hyvännäkönen mies, niin se lievitti mun jännitystä! XD Se jutteli ja kyseli että oonko hypännyt ennen, jännittääkö mua asteikolla 1-10. Hirveesti muuta mä en muista, muutakun sen kun hän laski 3-2-1 mene. Sit kaaduin vaan reunalta ja that's it! Ehkä maailman siistein juttu. Olin niin onnellista tyttöö sen jälkeen että ei ollu toista. Okei, olin ehkä lievässä shokissa koska olin niin onnellinen ja kaikkee sekasin. Sen jälkeen oli Susannan vuoro hypätä.
Oltiin kattomassa Immanuelin keikkaa ja törmättiin meijän kaveriin joka sitten nappas musta ja Susannasta yhteiskuvan.
Siellä oli ihan tosi paljon ihmisiä ja onneks me päästiin melkein eturiviin. Eihän me seistykään siellä kun melkein koko lauantai päivä, koska Cheek esiinty illalla ja sen mä tietenkin halusin nähdä mahdollisimman läheltä. Mulla jäi ääni silloin tuonne Lahden Mukkulan rantaan, mutta onneks parin päivän päästä sekin halus tulla sieltä takasin jotta mä pystyin sit taas puhumaan kunnolla.
Kaiken kaikkiaan oli tosi mahtava reissu, vältyttiin tapaturmilta ja suuremmilta vahingoilta. Saatiin kokee yks viikonloppu yhdessä, yhtä kokemusta rikkaampana, yks unelma toteutettuna. Tästä on hyvä lähtee ens kesän festarikesään!
- Emilia
