tiistai 16. joulukuuta 2014

Tavoitteet puoli maratonille

Moikka! 

Jäiks, nyt se on totta. Ajattelin tulla kertomaan teille yhdestä mun tavoitteesta keväälle ja ajattelin jos kerron siitä täällä, niin mun on myös tehtävä töitä sen eteen. Oon jo pitkään haaveillut osallistuvani puolimaratonille ja mä tossa pari kuukautta sitten oon ilmottanut itteni Helsinki citu runille toukokuussa. Mä oon juossut jo vähän pidemmän aikaa, mutta nyt ton meidän pitkän työreissun takia se reenaaminen on jääny vähän vähemmälle. Ja ajattelin, että nyt viimeistään on alettava lenkkeileen ja muutenkin treenaamaan että mä pysyn mun tavotteessa. 



Tavoteajaksi mä laitoin ilmottautuessani 2h 45min , mutta mä haluaisin oikeasti päästä alle 2h ja 30min. Mutta jos mä päihitän ton mun ilmottamani tavoteajan, niin sit sitä voi vaan parantaa entisestään siitä. Oon nyt käynyt lenkeillä pitkästä aikaa ja mun kunto on edelleen tallella, onneksi! Mä ajattelin, että mä tulisin aina välillä kertomaan täällä, miten mun harjoittelut etenee ja kertomaan kuulumisia juoksun saralta. Eilen mä olin hölkkä/kävelylenkillä ja ajattelin aloittaa rauhassa menemällä reilu kuuden kilsan lenkin ja ajaksi tuli 52min. Mähän oon jo syksyllä juossut 8km tunnissa ja pari kesää takaperin menin 10km tunnissa, mutta nyt pitkän tauon jälkeen ajattelin aloittaa rauhallisesti..

Toivotaan että pysyn terveenä ja treenailut voi jatkua ja että edistyisin. Varsinainen päivähän on sitten 16.5.2015, melkein mun nimipäivä. Silloin pitäisi sitten mennä se reilu 20km ja päästä hengissä maaliin! 

- Emilia

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lisää ristiäisiä!

Moikka! 

Blogi on ollut tauolla työ- ja koulujuttujen takia. Huomenna palaan kuitenkin takaisin koulunpenkille. 

Tänään juhlittiin jälleen uutta serkkua. Pöydässä oli taas jos jonkimoista herkkua. Onneksi mun ei tarvi syödä muiden kanssa samasta pöydästä, koska mä en osaisi päättää mitä ottaisin ja mua jäisi harmittamaan, kun en kuitenkaan jaksaisi syödä kaikkea.








Vauvan nimeksi tuli lopulta Veera Aino Kristiina. Me ei ihan ehditty ottamaan Veeran kanssa kuvaa niin että hällä ois ollu kastemekko päällä kun koko ajan syli vaan vaihtu, mutta pääasia että kuva saatiin napattua. Mun vauvakuume vaan kasvaa kun koko ajan tulee lisää vauvoja. Toivottavasti nyt ei hetkeen tulisi, haha!

Mä taas lauloin ja soitin kitaraa kun mun eno pyysi. Tällä kertaa mä halusin laulaa eri laulun kun viime ristiäisissä ja niimpä mä valittin Lintu-laulun, jota mä oon soittanut joskus viululla mun serkun ristiäisissä ja pari kertaa mä oon sen myös laulanut. Tuttu ja turvallinen on aina hyvä valinta.



Videon laatu meni vähän huonoksi, mutta en jaksa alkaa sitä nyt säätämään kun pitää rientää koulujuttujen pariin! 

- Emilia 


maanantai 20. lokakuuta 2014

Ristiäiset

Moikkamoi! 

Viikonloppu on taas takanapäin ja mulla on enää viikko koulua jäljellä ennen mun työreissua. Viikonloppuna olin taas töissä joka päivä, mutta eilen ehdin käydä myös mun serkun ristiäisissä. Niitä juhlittiin Hämeenkyrössä niin onneks mun ei tarvinnut sit olla paljoo poissa töistä. Oli ihana nähdä taas pitkästä aikaa serkkuja. Mun kummipoika ja serkut oli myös mummulassa viikonlopun niin ehdin niidenkin kanssa olla sen hetken mitä mä en ollut töissä.







Ristiäisissä oli tosi hyvännäkösiä tarjoiltavia ja muutekin pöytäkoristeet oli mun mielestä tosi kivat. Ristiäiset muutenkin meni tosi kivasti. Mä vältyin kyyneliltä, mutta ihan kaikki ei tainnut! Mä esiinnyin siellä, ja ihan ekaa kertaa ''julkisesti'' mä lauloin JA säestin ite itteeni kitaralla. Lievästi sanottuna mua jännitti se tosi paljon, ja tärisinkin melkein koko kappaleen ajan, hahah!


Nimeksihän sitten lopulta tuli Justiina Liisa Serafina. Ja jos olisi etukäteen käynyt kattomassa kakkua, niin sieltähän se nimi olis paljastunut. Just ennen ristiäisiä tuli myös tieto, että mun eno ja hänen tyttöystävä oli saanut pienen tyttövauvan. Oli siis eilen oikein kunnon juhlapäivä. Lisää serkkuja <3 Nyt mulla onkin sitten 15 serkkua! 









tiistai 14. lokakuuta 2014

Syksy

Moikka! 

Olin koko viime viikon Hämeenkyrössä koulutehtävien takia ja pääsinkin näkemään Susannaa oikein ajan kanssa. Mä päätin että me voitaisiin mennä kuvaamaan jos sattuis joku kiva ilma jollekin päivälle. Mä tykkään tosi paljon syksystä kivojen värien takia, mutta sitten kun puut on tiputtanut lehtensä, niin mäkään en enää välitä syksystä, hahah! Vaahterat on kaikkein kauneimpia. 


Mä halusin lähteä kuvaamaan vähän jotain syksysiä kuvia. Lopulta meille ei jäänyt kauheesti aikaa, niin en päässyt sinne kuvaamaan minne olisin halunnut mennä. Me mentiin sit vaan yhden puiston lähettyville ja kuvattiin mm. mulle uusi profiilikuva facebookkiin! 





Halusin vaan tulla jakamaan nämä kuvat teidän kanssa. Mulla olis muutama koulujuttu tässä vielä tehtävänä, kun mulla on enää kaksi viikkoa koulua, ja sitten lähden kiertueelle. Ajattelin jossain vaiheessa kertoilla hieman tästä mun koulusta ja meidän luokasta! 

- Emilia 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

EMILIA 20v.

Moikka taas pitkästä aikaa! 

Juhlittiin tossa muutama viikko takaperin mun 20-vuotis synttäreitä muutaman luokkalaisen kanssa. Päivähän alko siis ensiks sillä, että mä olin vielä kotona Hämeenkyrössä, mutta illalla mä lähdin ajamaan tänne Turkuun. Juhlittiin alkuillasta Sennin luona ja sieltä siirryttiin sitten Turun yöelämään. Oli kyllä kivat synttärit ja nyt on sit se maaginen 20 mennyt rikki. Ei kyllä tunnu mitenkään erilaiselta, hahah! Tässä sitten odotellessa seuraavia pyöreitä lukuja, vaikka niitä mä en kyllä vielä halua piiiitkään pitkään aikaan. 

Pahoittelut, puhelimen laatu! 


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

I will be right here waiting for you !

Moikka! 

Mä en tiiä miten mä alottaisin tän postauksen. Mä oon ihan sanaton. Oon joutunut hyvästeleen tän viikonlopun aikana kaks mun parasta kaveria. Toinen mun kavereista, Minttu, lähti puoleksi vuodeksi Italiaan au pairiksi ja sen seikkailuja voit lukea TÄÄLTÄ. Toinen taas lähtee huomenna aamulla Afrikkaan kolmeks kuukaudeksi ja sen matkasta voit lukea TÄÄLTÄ



Voitte vaan kuvitella, että mun viikonloppu kulu aika haikeissa tunnelmissa. Perjantaina suoraan koulusta menin Pirkkalan lentokentälle saattamaan Minttua ja sieltä suoraan menin valmistelemaan Paulan läksiäiskorttia ja illalla oli aika hyvästellä myös Paula - kyyneleiltä ei todellakaan vältytty. Vaikka kolme kuukauttakin kuulostaa lyhyeltä ajalta, niin se on silti mulle tosi pitkä aika kun ennen ollaan nähty vähintään melkein kerran viikossa. Afrikkaan yhteyden pitäminenkin voi olla hieman vaikeempaa kun Italiaan, mutta kyllä me keinot keksitään! ''Mä voin aina lähettää sulle sieltä tekstiviestin.''





Vaikka me ei olla edes tunnettu hirveen kauaa, ehkä hyvin joku pari kolme vuotta, niin nää tytöt on silti mulle tositosi tärkeitä. Niitten kanssa voi olla oma ittensä ja niille voi puhua mistä vaan. Vaikka meidänkin ystävyydessä on ollu sekä ylä- että alamäkiä, niin me ollaan selvitty kaikesta ja kaikki on vaan tuonu meitä lähemmäs toisiamme. Ollaan opittu tunteen toisiamme paremmin, tiedetään mikä toista ärsyttää ja mistä toinen tykkää. Mä en vois enää todellakaan kuvitella elämääni ilman näitä tyttöjä.

Koska mun pää lyö ihan tyhjää, enkä enää keksi mitään sanomista näistä tytöistä, niin haluun vaan toivottaa niille oikein hyvää matkaa! Nauttikaa kaikesta, mä pärjään täällä ja odotan teitä kun tuutte kotiin. Silloin nähdään ja tehdään kolmistaan jotain tosi kivaa. 



Näkemiin, näkemiin sulle tänään sanon niin
näkemiin, kiitos niin kun me ystävystyttiin.
Näkemiin, luvattiin, hetkeksi vain erottiin.









torstai 4. syyskuuta 2014

SUMMER UP 2014

Moikka! 

Kertoilen nyt vähän kesällä tapahtuneista jutuista näin myöhään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai miten se meni! ;) Startattiin Susannan kanssa SummerUp-festareille heinäkuussa. Liput oltiin ostettu jo paljon aiemmin, koska haluttiin olla varmoja että me päästään sinne. Me majottauduttiin kaks yötä siellä telttakylässä, ja musta siinä on festarimeininkiä enemmän kun siinä että nukkuin hotellissa. Onneks sattus tosi hyvät ilmat, ei satanut ollenkaan ja teltassa pärjäs tosi hyvin. Eihän me siellä tosiaan oltu kun vaan yöt, kun muut päivät humputettiin siellä festarialueella.



Oli kyllä oikeesti tosi hyvät festarit, mulle ensimmäiset jollei hämyvestareita lasketa, hahah! Esiintyjät oli mun mieleen, vaikkei nyt ihan kaikki, mutta suurin osa. Mä tykkäsin tosi paljon ja tästä jäi hyvä maku suuhun ens kesää ajatellen että vois käydä taas joillain festareilla.



Mun yks suurimmista unelmista toteutu siellä. Oon nimittäin tositositosi pitkään halunnut hypätä benji-hypyn, ja oonkin sanonu että se on mun todo-listalla ennenkun mä kuolisin. Mua jännitti ihan törkeenä hypätä se, vaikkei mulla mitään korkeenpaikan kammoo ookkaan. Mun päässä vaan pyöri kysymys ''mitä jos se naru katkee''. Kattelin siinä ensin ihan rauhassa muutaman hypyn ja kun kaikki näytti hehkuttavan sitä, niin mä ajattelin että nyt tai ei koskaan. 


Olin varannut sitä varten rahaa, koska mä tiesin että tuolla se on mahdollisuutta hypätä. Ei muutakun jonoon vaan, vuoronumero käteen ja omaa vuoroa odottamaan. Juttelin siinä yhden tytön kanssa joka oli myös menossa hyppäämään ensimmäistä kertaa. Onneks sitä jännitti kanssa, niin en ollut yksin mun jännityksen kaa. Katteltiin siinä vielä, kun jotkut hyppäs ennen meitä ja sit tuli tän tytön vuoro jonka jälkeen oli mun vuoro. Ilmeestä päätellen voi päätellä että mua ihan tosissaan jännitti se tosi paljon.


Onneks mun seurana tuolla ''kopissa'' oli tommonen hyvännäkönen mies, niin se lievitti mun jännitystä! XD Se jutteli ja kyseli että oonko hypännyt ennen, jännittääkö mua asteikolla 1-10. Hirveesti muuta mä en muista, muutakun sen kun hän laski 3-2-1 mene. Sit kaaduin vaan reunalta ja that's it! Ehkä maailman siistein juttu. Olin niin onnellista tyttöö sen jälkeen että ei ollu toista. Okei, olin ehkä lievässä shokissa koska olin niin onnellinen ja kaikkee sekasin. Sen jälkeen oli Susannan vuoro hypätä.





Oltiin kattomassa Immanuelin keikkaa ja törmättiin meijän kaveriin joka sitten nappas musta ja Susannasta yhteiskuvan.








Siellä oli ihan tosi paljon ihmisiä ja onneks me päästiin melkein eturiviin. Eihän me seistykään siellä kun melkein koko lauantai päivä, koska Cheek esiinty illalla ja sen mä tietenkin halusin nähdä mahdollisimman läheltä. Mulla jäi ääni silloin tuonne Lahden Mukkulan rantaan, mutta onneks parin päivän päästä sekin halus tulla sieltä takasin jotta mä pystyin sit taas puhumaan kunnolla.




Kaiken kaikkiaan oli tosi mahtava reissu, vältyttiin tapaturmilta ja suuremmilta vahingoilta. Saatiin kokee yks viikonloppu yhdessä, yhtä kokemusta rikkaampana, yks unelma toteutettuna. Tästä on hyvä lähtee ens kesän festarikesään! 

- Emilia