torstai 15. lokakuuta 2020

Uudet tuulet

Kuukaudet ovat vierineet ja ajattelin vihdoin tulla kirjoittelemaan, mitä menneet kuukaudet ovat pitäneet sisällään. Viime kirjoituksessani kerroin töihin paluusta ja pääsykokeisiin valmistautumisesta. Sen suhteen asiat menivät erittäin hyvin, sillä vietin töissä vain kesän ja elokuusta alkaen olen ollut opiskelemassa liikuntaneuvojaksi Varalassa. Aluksi harmitti, kun en saanut korkeakoulupaikkaa, mutta nyt myöhemmin olen onnellinen juuri tässä ja nyt. Sain jäädä lähemmäs perhettä ja sukulaisia tuttuun kaupunkiin. 


Opiskelut ovat menneet hurjan nopeasti eteenpäin. Vasta oli elokuu ja koulun ensimmäinen päivä. Muistan, että jännitin hirveästi sitä, millaiset luokkakaverit saan. Onneksi samalla luokalla aloitti entuudestaan kaksi tuttua, joten jännitys ei ollut niin korkealla, mitä se olisi voinut olla! Ensimmäisestä päivästä lähtien olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että olen vihdoin oikealla suunnalla menossa sitä kohti, mitä haluan. Luokassamme on 26 oppilasta ja olemme kaikki hyvää pataa keskenämme. Kuukausi siitä, kun olimme aloittaneet opinnot, lähdimme pyörillä Seitsemiseen ja olimme siellä 5päivää. Keskellä metsää, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. I know, kuulostaa kamalalta mutta loppujen lopuksi tuo reissu oli mieltä avartava eikä yhtään niin paha kuin miltä se kuulostaa. 
Nyt vietämme syyslomaa ja on ihanaa, että saa ladattua akut täyteen, sillä ensi viikolla meillä alkaa ensimmäinen harjoittelu! Menemme eri puolille Tamperetta ala-asteille ohjaamaan kuudeksi viikoksi liikuntaa. Odotan innolla ja toivon, että koronatilanne pysyisi mahdollisimman hyvänä, jotta saataisiin harjoittelu tehtyä loppuun asti.

Syksy on muutenkin ollut uusien tuulien aikaa. Muutimme poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon ja aloitin pitkän tauon jälkeen harrastamaan cheerleadingia! Nyt treenaan neljä kertaa viikossa ja joukkueemme on mahtava! Cheerleading on harrastus, jossa oppii joka kerta aina jotain uutta ja saa kehittää itseään monipuolisesti. Harrastus saattaa olla myös monen mielestä vaarallista, enkä minäkään ole vahingoilta välttynyt.. nimimerkillä nenämurtuman epäily ja pikkusormessa murtuma! Haha, joku kysyikin minulta, onko minua kutsuttu tapaturma-alttiiksi. Toivotaan, että enempää vahinkoja ei satu. Harrastuksen myötä, päätin lopettaa ryhmäliikuntaohjaukset ja keskittyä vain harrastamaan. 

Olipas kiva pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisia! Laita kommenttia alle, jos sinulla olisi jokin postaustoive mistä haluat, että kirjoittaisin. 


Halauksin,
Emilia 

lauantai 9. toukokuuta 2020

Eniten jännittää...

Heipsuli hei!

Mulla on edessäni opintovapaan viimeisiä päiviä ja työhön paluu on edessä nopeammin kuin uskonkaan. Viimeiset 5,5kk on mennyt ihan älyttömän nopeasti ja tässä ajassa on tapahtunut yhtä jos toista. Nyt kuitenkin halusin tulla kertomaan omia fiiliksiä työhönpaluusta. 

Töihinpaluu on siis edessä 19.5. eli mun nimipäivänä! Oikea päivä olisi ollut 18.5., mutta mulla on silloin juuri haastattelut yhteen koulupaikkaan, joten pidän silloin vielä lomaa. Muutenkin ensimmäinen työviikko tulee olemaan vähän erilainen, sillä töitä on vain kolmena päivänä, kun helatorstai sattuu juuri tuolle viikolle. Eli iisiä, tai niinhän sitä luulis. Mä en vielä oikein tiedä, mihin ryhmään mä palaan takaisin, sillä määräaikaisten työntekijöiden sopparit loppuu vasta toukokuun lopussa, joten senkin suhteen saan ehkä pehmeämmän laskun työelämään, kun voin rauhassa palauttaa mieleeni asioita, miten mikäkin toimii ja tutustua lapsiin! Sama päikky kuitenkin kyseessä, joten sen suhteen ei uutta. Toki sielläkin on tapahtunut muutoksia, mutta työympäristö ja työkaverit pysyvät samana. 



Eniten työhön paluussa jännittää ehkä se, miten tulen jaksamaan. Ne jotka ovat lukeneet blogiani aiemmin, tai muuten tietävät minusta vähän enemmän, muistavat ehkä että syksy ei mennyt osaltani niinkuin olisi ollut tarkoitus. Olin pidemmän pätkän sairaslomalla unettomuuden ja muiden syiden takia. Se on siis isoin asia, mikä jännittää. Että palaavatko oireet, vai onko pidempi tauko tehnyt vain hyvää. Se jää nähtäväksi. Lisäksi, toivoisin että töihinpaluuni kestäisi vain kesän ajan. Olen hakenut opiskelemaan ja todella toivon, että opiskelupaikka irtoisi syksystä alkaen. 
Ehkä toinen asia mikä myös jännittää, on se miten pääsen takaisin työporukkaan mukaan. Tiedän, että mut otetaan avosylin vastaan ja oonkin saanut jo vastuutehtäviä tulevaisuuteen, mutta silti. Oon vähän tällainen etukäteen murehtija, jotta osaan varautua kaikista pahimpaan etukäteen, hahah!  

Kesälomaa mulle on onneksi kertynyt reilu kolmen viikon verran, mutta osa kesälomastani menee varmasti pääsykokeiden takia heti kesäkuun alkuun, jos lomat toteutuvat. Kaikki on vähän sekavaa ainakin omassa päässäni korona olosuhteiden vuoksi. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin. Nyt vielä aion nauttia viimeisistä päivistä ennen töihinpaluuta, ja yritän olla ajattelematta sen suurempaa. Koulupäiviä jäljellä tasan yksi virallinen, joten vapaapäiviä on muutama. Mutta nekin menee todennäköisesti opiskellessa pääsykokeisiin, joista ensimmäinen on 15.5. eli alle viikon päästä!! Jännittää super paljon, mutta niin varmasti kaikkia muitakin. Nyt kuitenkin viikonlopun viettoon! 

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua kaikille ja erityisen ihanaa äitienpäivää omalle äidilleni sinne kilometrien päähän <3 pian nähdään! 

Halauksin,
Emilia



tiistai 14. huhtikuuta 2020

Etäopiskelun hyvät ja huonot puolet

Sain edelliseen postaukseen kommentin, jossa haluttiin kuulla etäopetuksesta ja kuinka meille on järjestetty esim. uintia ja luistelua. Niille jotka eivät tiedä, opiskelen siis tällä hetkellä Varalan urheiluopistossa liikunnanohjauksen peruskurssilla, joka valmistaa esim. pääsykokeisiin. Opiskelumme muuttui etäopetukseksi kuukausi sitten ja näillä näkymin jatkuu etäopiskeluna loppuun asti, mikä on sääli, sillä olisin ainakin itse halunnut olla koulussa opiskelemassa näitä asioita enkä tietokoneen ääressä..



Hyviä puolia tässä etänä opiskelussa on se, että voit herätä vain hetkenä aiemmin kuin tunnin olisi tarkoitus alkaa. Voit näyttää ihan miltä tahansa (ei sillä kyllä muutenkaan itselleni ole ollut kauhean paljon merkitystä), voit syödä samalla aamupalaa kun kuuntelet luentoa. Osa tunneista saatiin kuitenkin aika hyvin järjestymään myös näin etänä, kuten telinevoimistelu ja ryhmäliikunta. Teimme itse harjoitteita kotoa käsin, esim. käsilläseisontaharjoituksia telinevoimistelussa ja ryhmäliikunnan osalta olemme harjoitelleet ohjausta pienryhmissä teamsin kautta, sekä osallistuneet Elixian tarjoamiin live ryhmäliikuntatunteihin ja tehneet harjoituksia online-trainingin kautta. Isona hyvänä puolena mainittakoon myös se, että ehdimme tehdä reissun Ylläkselle! Yleensä se järjestetään vasta näin myöhemmin keväällä. 

Huonoina puolina taas näen tässä sen, että aika toiminnallinen kurssi on kyseessä. Kesää kohti kun mennään, alkaisi meillä mm. pesäpallo, jalkapallo, suunnistus ja yleisurheilu. Toki näitä kaikkia voi harjoitella itsenäisestikin, mutta ei se ole sama asia. Meillä oli ja on ihan huippu ryhmä ja olisi kiva kokea nämä kaikki asiat yhdessä. Onneksi meille ollaan kuitenkin järjestämässä kesän jälkeen elokuulle yhteinen päivä Varalaan, jolloin pääsemme mm. flowparkiin yhdessä. Etäopiskelun huonoja puolia ovat myös se, että meillä jäi kesken itselleni ainakin mielenkiintoinen ja opettavainen kurssi - uinti. Sitä on hieman hankalaa opiskella kotoa käsin.. Toki sitten kun uimahallit taas aukeavat, voi uintia mennä harjoittelemaan itsenäisesti näiden oppien pohjalta, mitä olemme saaneet. Emme kuitenkaan kuivaharjoitelleet uintia olohuoneessa, hah! Teimme ryhmätöitä asiaan liittyvistä aiheista ja katsoimme videoita. Ikävöin myös luokkakavereita ja Varalan ruokia! 




Kaikesta kuitenkin ollaan selvitty, vaikka etänä ollaankin oltu. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, välillä olen nukkunut luentojen ohi, kun taas välillä olen virtaa täynnä ja motivaatio opiskelua kohtaan on huipussaan. Enää kuukausi jäljellä, ja sitten pitäisi palata takaisin työelämän pariin. Toivon, että syksyllä puhaltavat taas uudet tuulet ja saisin opiskelupaikan sieltä, minne olen hakenut.

Mukavaa viikkoa!
- Emilia







keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Tilanteesta huolimatta olen...

... onnellinen! :) 

Mitä mulle kuuluu nyt?

Viimeisimmästä kirjoituksesta on taas vierähtänyt aika pitkä tovi.. hups. Tässä ajassahan on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista, enkä tiedä oikein mistä aloittaisin.



Paluu työelämään ennen vuoden vaihdetta sujui yllättävän hyvin, liekö syynä se, että tiesin jääväni opintovapaalle heti tammikuussa - ja se on ollut elämäni parasta aikaa! Olen nauttinut opiskelusta suunnattoman paljon ja saanut uusia kavereita ja osasta on tullut jopa ystäviä. Toivon, että ystävyys säilyy vielä opintojen jälkeenkin. Koulussa opiskelu on ollut hirveän monipuolista, olemme urheilleet, kuunnelleet luentoja ja kävimme jopa opintomatkalla Ylläksellä! Se oli itselleni ensimmäinen kerta Lapissa, ja nautin siitä. Nyt koronan myötä, opiskelumme on muuttunut etäopiskeluksi ja se on tuottanut välillä vähän vaikeuksia. Voin kertoa, että esim. uinti ja luistelu näin etänä on hirveän hankalaa omassa olohuoneessa tehtäväksi ja siksipä opiskelu on välillä ollut kunnolla koetuksella. Motivaatioo on saanut välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lukujärjestystä on muutettu ja joinain päivinä meillä ei ole ollenkaan koulua - unirytmihän siitä kärsii. 
Nyt kun koulua on jäljellä enää reilu kuukausi, ovat ajatukset olleet vähän sekavia. Opintovapaani päättyy ja työelämään pitäisi palata - ainakin kesäksi. Yhteishaku on takana ja olen hakenut opiskelemaan liikunta-alaa ja toivon, että opiskelupaikka itselleni avautuisi syksyllä. 

Kerroin, että koulu toi elämääni uusia kavereita ja jopa ystäviä, mutta mukaan tarttui myös jotain muutakin. Somessa minua seuraavat ehkä ovat huomanneet, että olen viime aikoina ollut onnellinen. Siihen syynä on poikaystäväni, josta olen erittäin kiitollinen. <3 Olemme viettäneet paljon aikaa kahdestaan. Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita, joista päällimmäisenä esim. liikunta. Koulu tarjosi jokaiselle opiskelijalle yhden nettivalmennuksen syke triben kautta, ja olemmekin nyt päässeet yhdessä toteuttamaan molempien treeniohjelmia. 





Edellisessä postauksessa kerroin etsiväni terapeuttia ja onneksi se löytyi ennen vuoden vaihdetta. Tammikuussa pääsimme aloittamaan yhteisen matkamme, mutta yllättäen näin korona aikaan, sekin vaihtui etäterapiaksi. Motivaatio on tässäkin asiassa ollut koetuksella, nimittäin puhelimen kautta tapahtuva terapia antaa mahdollisuuksia samaan aikaan puuhailla kaikkea muuta. Pitäisi opetella vielä enemmän pysähtymään asioiden äärelle ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Elämäni tärkein ihminen olen kuitenkin minä itse. 

Siinä pikakuulumiset... Tulen kirjoittamaan vielä erikseen Ylläksen reissusta (sillä nyt kuvia selatessa tuli Ylläs-ikävä), ja jos herää mitä tahansa kysyttävää tai kommentoitavaa, postauehdotuksia tms, niin kirjoita ihmeessä kommenttia missä tahansa! 

Kuullaan taas, 
- Emilia