Etäopiskelun hyvät ja huonot puolet

Sain edelliseen postaukseen kommentin, jossa haluttiin kuulla etäopetuksesta ja kuinka meille on järjestetty esim. uintia ja luistelua. Niille jotka eivät tiedä, opiskelen siis tällä hetkellä Varalan urheiluopistossa liikunnanohjauksen peruskurssilla, joka valmistaa esim. pääsykokeisiin. Opiskelumme muuttui etäopetukseksi kuukausi sitten ja näillä näkymin jatkuu etäopiskeluna loppuun asti, mikä on sääli, sillä olisin ainakin itse halunnut olla koulussa opiskelemassa näitä asioita enkä tietokoneen ääressä..

Hyviä puolia tässä etänä opiskelussa on se, että voit herätä vain hetkenä aiemmin kuin tunnin olisi tarkoitus alkaa. Voit näyttää ihan miltä tahansa (ei sillä kyllä muutenkaan itselleni ole ollut kauhean paljon merkitystä), voit syödä samalla aamupalaa kun kuuntelet luentoa. Osa tunneista saatiin kuitenkin aika hyvin järjestymään myös näin etänä, kuten telinevoimistelu ja ryhmäliikunta. Teimme itse harjoitteita kotoa käsin, esim. käsilläseisontaharjoituksia telinevoimistelussa ja ryhmäliikunnan osalta olemme harjoitelleet ohjausta pienryhmissä teamsin kautta, sekä osallistuneet Elixian tarjoamiin live ryhmäliikuntatunteihin ja tehneet harjoituksia online-trainingin kautta. Isona hyvänä puolena mainittakoon myös se, että ehdimme tehdä reissun Ylläkselle! Yleensä se järjestetään vasta näin myöhemmin keväällä. 

Huonoina puolina taas näen tässä sen, että aika toiminnallinen kurssi on kyseessä. Kesää kohti kun mennään, alkaisi meillä mm. pesäpallo, jalkapallo, suunnistus ja yleisurheilu. Toki näitä kaikkia voi harjoitella itsenäisestikin, mutta ei se ole sama asia. Meillä oli ja on ihan huippu ryhmä ja olisi kiva kokea nämä kaikki asiat yhdessä. Onneksi meille ollaan kuitenkin järjestämässä kesän jälkeen elokuulle yhteinen päivä Varalaan, jolloin pääsemme mm. flowparkiin yhdessä. Etäopiskelun huonoja puolia ovat myös se, että meillä jäi kesken itselleni ainakin mielenkiintoinen ja opettavainen kurssi - uinti. Sitä on hieman hankalaa opiskella kotoa käsin.. Toki sitten kun uimahallit taas aukeavat, voi uintia mennä harjoittelemaan itsenäisesti näiden oppien pohjalta, mitä olemme saaneet. Emme kuitenkaan kuivaharjoitelleet uintia olohuoneessa, hah! Teimme ryhmätöitä asiaan liittyvistä aiheista ja katsoimme videoita. Ikävöin myös luokkakavereita ja Varalan ruokia! 

Kaikesta kuitenkin ollaan selvitty, vaikka etänä ollaankin oltu. Välillä motivaatio on ollut kadoksissa, välillä olen nukkunut luentojen ohi, kun taas välillä olen virtaa täynnä ja motivaatio opiskelua kohtaan on huipussaan. Enää kuukausi jäljellä, ja sitten pitäisi palata takaisin työelämän pariin. Toivon, että syksyllä puhaltavat taas uudet tuulet ja saisin opiskelupaikan sieltä, minne olen hakenut.

Mukavaa viikkoa!
- Emilia

Tilanteesta huolimatta olen...

... onnellinen! :) 

Mitä mulle kuuluu nyt?

Viimeisimmästä kirjoituksesta on taas vierähtänyt aika pitkä tovi.. hups. Tässä ajassahan on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista, enkä tiedä oikein mistä aloittaisin.

Paluu työelämään ennen vuoden vaihdetta sujui yllättävän hyvin, liekö syynä se, että tiesin jääväni opintovapaalle heti tammikuussa - ja se on ollut elämäni parasta aikaa! Olen nauttinut opiskelusta suunnattoman paljon ja saanut uusia kavereita ja osasta on tullut jopa ystäviä. Toivon, että ystävyys säilyy vielä opintojen jälkeenkin. Koulussa opiskelu on ollut hirveän monipuolista, olemme urheilleet, kuunnelleet luentoja ja kävimme jopa opintomatkalla Ylläksellä! Se oli itselleni ensimmäinen kerta Lapissa, ja nautin siitä. Nyt koronan myötä, opiskelumme on muuttunut etäopiskeluksi ja se on tuottanut välillä vähän vaikeuksia. Voin kertoa, että esim. uinti ja luistelu näin etänä on hirveän hankalaa omassa olohuoneessa tehtäväksi ja siksipä opiskelu on välillä ollut kunnolla koetuksella. Motivaatioo on saanut välillä etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lukujärjestystä on muutettu ja joinain päivinä meillä ei ole ollenkaan koulua - unirytmihän siitä kärsii. 

Nyt kun koulua on jäljellä enää reilu kuukausi, ovat ajatukset olleet vähän sekavia. Opintovapaani päättyy ja työelämään pitäisi palata - ainakin kesäksi. Yhteishaku on takana ja olen hakenut opiskelemaan liikunta-alaa ja toivon, että opiskelupaikka itselleni avautuisi syksyllä. 

Kerroin, että koulu toi elämääni uusia kavereita ja jopa ystäviä, mutta mukaan tarttui myös jotain muutakin. Somessa minua seuraavat ehkä ovat huomanneet, että olen viime aikoina ollut onnellinen. Siihen syynä on poikaystäväni, josta olen erittäin kiitollinen. <3 Olemme viettäneet paljon aikaa kahdestaan. Meillä on samoja mielenkiinnon kohteita, joista päällimmäisenä esim. liikunta. Koulu tarjosi jokaiselle opiskelijalle yhden nettivalmennuksen syke triben kautta, ja olemmekin nyt päässeet yhdessä toteuttamaan molempien treeniohjelmia. 

Edellisessä postauksessa kerroin etsiväni terapeuttia ja onneksi se löytyi ennen vuoden vaihdetta. Tammikuussa pääsimme aloittamaan yhteisen matkamme, mutta yllättäen näin korona aikaan, sekin vaihtui etäterapiaksi. Motivaatio on tässäkin asiassa ollut koetuksella, nimittäin puhelimen kautta tapahtuva terapia antaa mahdollisuuksia samaan aikaan puuhailla kaikkea muuta. Pitäisi opetella vielä enemmän pysähtymään asioiden äärelle ja laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Elämäni tärkein ihminen olen kuitenkin minä itse. 

Siinä pikakuulumiset... Tulen kirjoittamaan vielä erikseen Ylläksen reissusta (sillä nyt kuvia selatessa tuli Ylläs-ikävä), ja jos herää mitä tahansa kysyttävää tai kommentoitavaa, postauehdotuksia tms, niin kirjoita ihmeessä kommenttia missä tahansa! 

Kuullaan taas, 

- Emilia

Tuleva lastenohjaaja

''Siis tiedätkö mitä, sä oot niin oikeella alalla! Saat tehdä just sitä mistä tykkäät.''

Nuo sanat kuulin eilen kaverin suusta ja se sai mut pohtimaan vähän enemmän koko asiaa. Oon super onnellinen, että löysin tieni just Turun kristilliseen opistoon. Saan oikeasti tehdä sitä mistä nautin ja vihdoin musta tuntuu myös itsestäni siltä, että ehkä tää on se mun juttu. Haaveilen tulevaisuudesta, mahdollisista työpaikoista ja tulevista työvuosista. Tää koulu on antanut mulle tässä kahdessa vuodessa enemmän, kuin ehkä mikään muu tähän mennessä. Koko ajan oma fiilis vain vahvistuu ja halu työelämään pääsystä kasvaa.

Juteltiin eilen kaverin kanssa tästä. Liikutuin kun kerroin, miten hyvältä musta vihdoin tuntuu. Saan opiskella just sitä, mitä haluan. Meidän koulu on oikeasti paras (vaikka jokainen taitaa niin omasta koulustaan sanoa!). Meidän koulussa oikeasti välitetään oppilaista ja tuntuu että koulun yhteishenki on tosi hyvä, vaikka siellä paljon oppilaita onkin. Meidän luokalla oli mun aloittaessa 25, mutta tällä hetkellä meitä taitaa olla enää 15. Luokkamme yhteishenki on vain kasvanut entisestään, enkä halua edes kuvitella että me valmistutaan ensi keväänä ja sitten tälle porukalle pitäisi sanoa heipat. Puhumattakaan asuntolaporukasta! Pelkkä ajatuskin valmistumisesta vähän pelottaa. Oon saanut niin paljon uusia ystäviä, joten pitää vain toivoa että yhteydenpito jatkuu vielä valmistumisen jälkeen. 

Tässä osa asuntolaporukasta! 

Mietin välillä, että mitä jos en olisi päässyt tuohon kouluun. Tai mitä jos olisinkin valmistunut lukiosta ajallaan 2013 keväällä. Olisinko nyt tässä? Tai mitä jos olisin käynyt lukion Parkanossa, missä sen aloitin. Olisiko elämä yhtään samanlaista? Mä oon niin onnellinen ja haluaisin vain että aika pysähtyy. Viimeinen vuosi menee todennäköisesti yhtä nopeasti kuin aiemmat vuodetkin. Siitä pitää ottaa kaikki irti ja muistaa nauttia. Joku on joskus minulle sanonut, että älä tee työtä rahasta vaan rakkaudesta ja tuntuu että se sopii tähän juuri sopivasti! 

- E