keskiviikko 29. elokuuta 2018

Lähtö lähellä ja muutto edessä

Heipparallaa.

Viime tekstistä on taas vierähtänyt hetki ja tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Kuten otsikosta voi jo päätellä, mä muutan! Kävin mun kesäloman vikoina päivinä Tampereella työhaastattelussa ja muutama päivä myöhemmin sain soiton paikasta. Edelleen pysyn päiväkoti hommissa, mutta nyt uudet tuulet puhaltaa Tampereella. Miksi näin? Siihen on monta syytä.

Mä oon kokenut itseni melko yksinäiseksi täällä pääkaupunkiseudulla. On mulla toki työkaverit mut siihen ne melkein jääkin. Muutamia kavereita on myös muualta kuin töistä, mutta ne asuu Helsingissä ja täällä pk-seudulla välimatkat on ihan syvältä. Mulla kestää esimerkiksi yhden mun ystävän luo tunti, siis voitko kuvitella! Nyt kun muutan Tampereelle niin sama asia kuin kävisin ystävän luona Hämeenlinnassa. Ei sitä työpäivän jälkeen oikein jaksa lähteä julkisilla minnekkään kun on ihan puhkipoikki.

Tähän samaan syssyyn siis myös mun melkein kaikki sukulaiset asuu pirkanmaalla ja nyt muuton myötä mun ''kotimatka'' kotikotiin lyhenee yli puolella - ihanaa! Ehkä tulee käytyä enemmän sekä äidin että isän luona. Vaikka joku on joskus kyllä sanonut, että mitä lähemäpänä asuu, sitä harvemmin näkee, mutta toivottavasti nyt ei käy niin.

Oon ehtinyt jo hyvästelemään sanomaan heipat muutamille ystäville. Viimeinen pt kerta täällä Espoossa  oli hyvin tunteellinen, ja vieläkin se saa kyyneleet silmiin kun sitä ajattelee. Tänään sanoin heipat mun ihan parhaalle hierojalle ja samalla myös mun kesävalkuille! Kauheaa ajatella, että kesällä me nähtiin kaks kertaa viikossa, ja nyt voi mennä monta kuukautta ennenkuin nähdään. Mutta hyvästit ne ei olleet, sen vannon!!



Tänään mulla oli tiedossa myös syömis-ilta. Hieronnan jälkeen mun piti tulla samantien takaisin kotiin, josta Heidi olisi napannut mut kyytiin ja vienyt syömään, mutta mä halusin olla hankala ja näinkin vielä kaveria hieronnan jälkeen. Oikeasti samaan aikaan mun ihanat työkaverit odotteli mua meidän työpaikalla jossa ne oli järjestänyt mulle läksiäiset - miten ihanaa! Vaikka vihaan yllätyksiä, niin tää oli silti ihan kiva. Sain selviytymispakkauksen jossa oli mm. bebanthenia, särkylääkkeitä, karkkia ja hierontapallo. Eli kyllä mun työkaverit tuntee mut hyvin, kiitos vielä kaikille!

Alan oleen vähän hukassa, kun päivät käy vähiin. En tiedä miten päin kuuluisi olla ja mitä mun kuuluisi tehdä. Ehkä se tästä. Nyt toivotan kivat loppuviikot kaikille ja painun nukkumaan!

- Emilia