tiistai 23. tammikuuta 2018

Kun totuus lyö vasten kasvoja

Tänään se sitten viimein koitti. Ruokapäiväkirjan läpikäynti PT:n kanssa. Ja kyllä, olen hommannut itselleni PT:n, koska tarvin todellakin jotain lisäboostia tähän mun treenaamiseen mutta myös siihen, ettei treenaaminen mee liian yli. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen sain siis tehtäväkseni pitää ruokapäiväkirjaa noin viikon verran. Tsemppasin oikein kunnolla, söin aamupalan joka päivä (mitä en esimerkiks tehnyt vielä vuosi sitten), söin kaks lämmintä ateriaa päivässä (mitä en tehnyt vielä syksyllä) ja kävin kävelyillä ja treenaamassa. Silti jotain oli pielessä ja mä osasin kyllä odottaakin sitä. 

Mun ruokavalio on jo valmiiksi melko suppea ja yksinkertainen niin yritäpä siinä sitten saada ruoka-annoksista mahdollisimman monipuolisia ja ravitsevia. Jos ruokavalio on jo valmiiksi maidoton, gluteeniton ja paljon yksittäisiä ruoka-aineallergioita, kuten tomaatti, paprika, kanamuna, kala, pähkinät yms. niin millä ihmeellä tällainen kokematon ruuanlaittaja saa tehtyä siitä monipuolista ja ravitsevaa, kysympä vain?! Okei, mun PT kyllä antoi vinkkejä ja niihin pitäis nyt yrittää panostaa, esim. enemmän vihanneksia ja vähemmän sokeria - mutta helpommin sanottu kuin tehty. 



Tän ahdistavan keskustelun jälkeen me tehtiin vielä kehonkoostumusmittaus ja volá - ahdistus oli valloillaan. Mä pystyin siihen, mutta en halunnut nähdä lukemia, ainakaan vielä. Sen jälkeen mentiin tekeen onneksi hyvä treeni ja sai vähän purettua ahdistusta, mutta tässä mä nyt yritän vielä pukea sanoiksi sitä kaikkea. Vaikeinta tulee olemaan herkkujen vähentäminen, tällainen sokerihiiri kun olen. Nyt mun kaapeissa kummittelee eilen ostamia herkkuja, mutta ehkä pysyn lujana ja teen kunnollista ruokaa! Unelmien eteen on tehtävä töitä ja onneksi mulla löytyy siihen nyt apua. 

- Emilia