maanantai 23. tammikuuta 2017

Sateenkaarisillalla

Ikävää aloittaa vuosi näin surullisin mielin. Luulin, että syksy oli rankka ja surulliset asiat jo takanapäin, mutta jotenkin kummallisesti mun huono tuuri se näyttää jatkuvan edelleen vuonna 2017. Mä palasin jo siis Turkuun ja takaisin koulunpenkille, mutta viimeinen viikonloppu ennen kouluun paluuta lomalta ei mennyt hyvin. Ihmettelin, miksi toinen koiristamme käyttäytyy kummallisesti eikä ole oma itsensä. Oksentelee eikä häntäkään heilu iloisesti. Kerroin asiasta äidille kun hän palasi kotiin pikkuveljeni kanssa ja luulimme, että kyseessä on vain närästystä, mitä on ollut aikaisemminkin. Lähdin turkuun ihan hyvillä mielin, ajatellen että näen vielä molemmat koirat perjantaina kun tulen kotiin viikonlopun viettoon. Asiaan kuitenkin tuli muutos. Äitini varasi ajan eläinlääkärille, ja sieltä he lähtivät vielä röntgen kuviin. Koiraltamme löydettiin kasvain, joka osoittautui pahanlaatuiseksi. Koska Pepin ollessa jo 12-vuotias, olisi leikkaus ollut liian haastavaa, ja mahdollisesti jopa turhaa. Niinpä äitini laittoi minulle viestiä, että Peppi on nukutettu. Luulin ensin että kasvain saadaan leikattua mutta äitini tarkensi asiaa ja kertoi sen olevan ikuista unta. Peppi ehti täyttää tammikuun ensimmäisenä päivänä  tuon 12 vuotta ja nyt siirtyi sitten koirien taivaaseen. Yksi tädeistäni sanoikin, että siellä Peppi on nyt vaarin kanssa ja vaari saa antaa herkkuja ja käskeä tekemään temppuja (niinkuin vaarilla oli aina tapana kun kävimme heillä kylässä koirien kanssa). Siellä heillä on onneksi toisensa eikä kummankaan tarvitse olla yksin.




Kaikista kurjinta tässä on se, että en saanut hyvästellä Peppiä. En tiedä olisinko pystynyt olla läsnä eläinlääkärissä, sillä muutama vuosi aiemmin, pyörryin eläinlääkärissä. Olisin kuitenkin halunnut olla vieressä loppuun asti. Silittää niin kauan, kunnes ei olisi enää kipua ja tuskaa. Tiedän, että koirallani on nyt kaikki hyvin, eikä hänen tarvitse enää kärsiä, mutta ikävä on kova, liian kova. Tiedän, että en aina kodellut koiriamme tasapuolisesti, mutta rakastin ja rakastan edelleen molempia yhtä paljon. Mulle oli aikoinaan vain pelkkänä unelmana saada koira ja lopulta meidän perheestä niitä löytyi kaksi. En pysty kuvittelemaan elämää ilman toista koiraamme. Ei kuulu enää haukuntaa, eikä vastassa ole enää kahta karvaista kaveria heiluttamassa häntää tullessani kotiin. Kumpa olisin osannut tehdä jotain toisin. Mutta menetettyä ei saa enää takaisin. Enää vain muistot kultaavat sydäntä ja ehkä surukin helpottaa ajan myötä. 

-Emilia

lauantai 7. tammikuuta 2017

Uusi Alku 2017

Mulle joka vuoden perinteeksi muodostunut Uusi Alku-tapahtuma järjestettiin taas eilen Lempäälässä. Startattiin päivällä auto kohti Hakkaria ja vietettiin melkein koko päivä kuunnellen hyvää musiikkia. Toi tapahtuma on siitä kiva, että se ei tyhjennä rahapussia lopullisesti ja kestääkin vain päivän verran ja on lähellä. Siellä on monenlaista eri toimintaa, kuten just konsertteja, raamattuopetuksia, eri toimintakanavia esim. musiikki, impro, tanssi. Siellä on open stage, missä mäkin olin muutama vuosi sitten esiintymässä mun kaverin kanssa. Ja päivän päätteeksi siellä on vielä messu, mutta me ei eilen osallistuttu sitten siihen, kun lähdettiin jo ajamaan kotiin päin. Tän tapahtuman mä halusin ikuistaa vähän eri tavalla kuin ennen ottamalla vaan pelkkiä kuvia. Sen sijaan mä otin videoita pitkin päivää ja tänään mä sitten pääsin editoimaan mun ensimmäistä videoo, joten älkää katselko sitä ihan niin kriittisesti - jostainhan on aloitettava. Videon pääset tsekkaamaan täältä, jos se ei jostain syystä näy tuossa alapuolella.







Tänään ja huomenna on vielä viimeiset lomapäivät ennen kouluun paluuta, ja mulla ei oo sen kummallisempia suunnitelmia kuin pakkaaminen. Odotan jotenkin omalla tavalla koulun alkavan, vaikka tiedän, että ensimmäisen koulupäivän jälkeen taidan olla jo ihan kypsä siihen hommaan. Mutta pääsen ainakin Turkuun. Meillähän on siis enää koulua jäljellä joku kuusi viikkoa ja sitten alkaa viimeinen työssäoppi. Sitä ennen meillä on kuitenkin tosi paljon erilaisia projekteja ja tapahtumia järjestettävänä, että tää kevät ei kyllä tuu olemaan helppo, mutta sitäkin kivempi. 

- Emilia

torstai 5. tammikuuta 2017

Mitä tapahtui vuonna 2016?

On aika muistella mennyttä vuotta ja taas pitkästä aikaa herätellä blogia henkiin. 2016 vuonna kirjoitin blogiini vain 13 tekstiä, mikä on keskimääräisesti noin 1 per kuukausi. Loppu vuotena en kuitenkaan kirjoittanut yhtään mitään, liekö syynä jatkuva väsymys ja stressi sekä töiden että koulun osalta. Olkoon siis blogin akherampi kirjoittaminen yksi uudenvuoden lupauksistani. Jos pitäisi kuvailla mennyttä vuotta yhdellä sanalla, olisi se raskas, ei niinkään fyysisesti, mutta henkisesti kyllä. 

TAMMIKUU 
Tammikuussa vietettiin pienimmän serkkuni ristiäisiä ja ainakaan tällä hetkellä lähitulevaisuudessa ei ole ristiäisiä tiedossa, vaikka niitä melkein joka vuosi on ollutkin. Melkein joka vuoden perinteeksi noussut tapahtuma Uusi Alku oli tapansa mukaisesti tammikuussa ja olin jälleen paikanpäällä kuuntelemassa hyvää musiikkia ja näkemässä kavereita. Kyseinen tapahtuma järjestetään taas huomenna, ja haluaisin mennä paikanpäälle, mutta kovat pakkaset saattavat tulla esteeksi, sillä auton ollessa koko päivän kylmässä, pelkään että se ei enää päivän päätteeksi lähde käyntiin. Katsotaan, mitä keksitään. Kävin myös viime vuonna luistelemassa pitkästä aikaa ja tahtoisin tänä vuonna myös. 

HELMIKUU
Helmikuussa juhlittiin kaverini syntymäpäiviä Turussa, kävin paljon kuntosalilla ja tein myös töitä. Vietin myös aikaa pikkusiskoni kanssa kun kävimme elokuvissa, muistaakseni katsomassa Risto Räppääjä ja yöhaukan. Koulussa meillä oli paljon tekemistä ja yhtenä suurimpana näytelmän harjoittelu ja sen esittäminen muutamissa päiväkodeissa. Se osottautui hyväksi, sillä saimme kehuja monilta opettajilta! Kävin myös hyvän ystäväni kanssa katsomassa Cheekkiä Helsingissä, ja jälleen kerran keikka oli mieletön. 

MAALISKUU
Maaliskuussa ei tapahtunut mitään hirveän ihmeellistä. Perus arkea, kuntoilua ja koulua. 



HUHTIKUU
Huhtikuussa alkoi työssäoppi, jonka suoritin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Oli kiva nähdä, miten erilaisissa työympäristöissä me lastenohjaajat valmistuttuamme voimme työskennellä, mutta en kokenut sitä niinkään omaksi jutuksi. Huhtikuussa alkoi myös olla töitä vähän enemmän, sillä myöhemmin keväällä meillä oli kolme isompaa konserttia. Vietimme myös vaarini 75-vuotis syntymäpäiviä melkein koko suvun voimin, ja mahtoi olla sairaalassa ihmettelemistä kun melkein 15 alle 18-vuotiasta lasta ja reilu 10 aikuista pyöri sairaalan käytävillä syöden jäätelöä! 

TOUKOKUU
Toukokuussa pääsin vihdoin takaisin Turkuun työssäoppimisen lopun johdosta ja oli ihanaa nähdä kavereita monen viikon jälkeen. Arkeen paluu on aina parasta, sillä vaikka työssäoppimisessa on mukavaa ja erilaista kuin koulussa, tuo se mukanaan omat haasteensa ja stressitekijät. Toukokuussa meillä oli kolme konserttia: Lahdessa, Turussa ja Tampereella. Oli mukavaa saada taas yksi kokemus lisää. Vietimme myös iltoja jokirannassa ilmojen ollessa jo melko lämpimät. Osallistuin myös luokkakaverini kanssa koulumme järjestämään kyky-kisaan ja vaikka itse sanonkin, meidän esitys oli huikea ja saimme myös muutamat ystävämme kyyneliin! Esityksen pääsee kuuntelemaan tästä

KESÄKUU
Kesäkuu tuntui olevan juhlia täynnä. Ennen kesäloman alkua vietimme muutaman ystävän valmistujaisia koululla aika haikein tunnelmin. Kaverini, joka oli kuluneen lukuvuoden kämppiksenä, valmistui viittomakielenohjaajaksi. Juhlin myös muutaman kaverin ylioppilaaksi pääsyä Hämeenkyrössä sekä serkkuni rippijuhlia. Juhannuksena kaksi koulukaveriani tulivat tänne meille ja vihdoin monen vuoden jälkeen uskaltauduin kastamaan talviturkin! Kävin myös flowparkissa pitkästä aikaa. Kesäkuussa oli myös aika aloittaa kesätyöt.

HEINÄKUU
Heinäkuussa käytiin keikalla laivalla ja päästiin nopeasti Tallinnaan shoppailemaan. Jo perinteeksi muodostuneet TammerFestit vietettiin heinäkuussa, ja olin siellä kahden mun koulukaverin kanssa. Heinäkuussa vietettiin myös täällä kotona mun pikkuveljen rippijuhlia. Mutta myös sitä ihan tavallista arkea mahtui joukkoon mukaan, treeniä ja töitä. 



ELOKUU
Elokuussa me taltioitiin meidän kevään kolme keikkaa ja se oli mahtava kokemus. Kolmena päivänä aamusta iltaan piti olla skarppina kameran edessä, mutta onneksi meidän työporukka oli huippu, niin se teki siitä vähän helpompaa. Ja lopputulos oli aika mieletön, kannattaa tsekata Ti-Ti Nalle Nallet vauhdissa dvd! Vietettiin myös kesäkauden päättäjäisiä Purimolla ja tällä kertaa mäkin myös kävin uimassa! Kävin myös Turussa ennen koulun alkua ja päästiin jälleen festaritunnelmaan, kun kävin tsekkaamssa AuraFestien meiningin. Oli aika huippua, ja ehkä tänä vuonna on sit mentävä uudestaan. Elokuussa myös sattui vähän ikävempiäkin asioita, nimittäin saatettiin mun vaari viimeiselle matkalle. Elokuussa oli myös aika palata koulun penkille ja viimeisen vuoden kimppuun.

SYYSKUU
Tää kuukausi on se, mitä odotan eniten vuodessa, koska silloin vietetään mun syntymäpäiviä! Tällä kertaa mentiin Tampereen yöhön parin kaverin kanssa, mutta myös Turussa turkukavereiden kanssa käytiin vähän karaokea laulamassa, tai oikeastaan mä lauloin ja muut kuunteli. Kävin myös superparkissa parin asuntolakaverin kanssa sekä Flowparkissa asuntolaporukan kanssa ja Tampereen flowparkissa Leean kanssa kiertämässä loput radat, mitkä alkukesästä jäi menemättä. 

LOKAKUU
Lokakuussa meillä starttas syksyn kiertueen treenit ja saatiin kauan odotetut käsikirjotukset. Luvassa oli paljon tuttua ja turvallista, mutta myös uusia haasteita! Kaikki viikonloput meni treeneissä ja viikot koulunpenkillä, joten voitte kuvitella miten vähissä mun energiat mahto olla, muutenkin kun päivät alkoi pimentyä. Koulussa meillä oli myös linjojen välinen säbäturnaus, jossa LO:t tuli pronssille ja jatkot oli tottakai järjestettävä. On meillä kyllä huippu porukkaa, pakko myöntää. Käytiin myös Leean kanssa viemässä mun serkkuja elokuviin, takaa-ajatuksena myös se, että nähtiin itsekin elokuva Kanelia kainaloon Tatu ja Patu. Lokakuussa myös alkoi työssäoppi joka oli suoritettava perhetyössä ja tää oli myös ensimmäinen työssäoppi, jonka suoritin Turussa. 



MARRASKUU
Marraskuussa meidän kiertue sitten starttas joten paljon mitään muuta ihmeellistä ei tapahtunut. Pääsin jälleen kiertämään Suomea ja näkemään eri konserttipaikkoja. Kokemuksena tää kiertue oli erilainen, mitä aikaisemmat mun isomman roolin myötä! Marraskuussa saatoimme myös yhden ystävämme viimeiselle matkalleen. 

JOULUKUU
Joulukuussa palasin takaisin koulunpenkille, käytiin Ellinooran keikalla, leivottiin pipareita. Joulun mä olin mun isän luona ja joulupäivänä tulin sitten äidin luo.  Kävin serkkupoikien kanssa funparkissa ja elokuvissa serkun kanssa. Uuden vuoden vietin Turussa parin koulukaverin kanssa. 


Muistelin itse, että viime vuonna ei paljon tapahtunut, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olihan siinä aika tapahtumarikas vuosi. Tälle vuodelle on tiedossa jo paljon kivoja asioita. Vuonna 2017 haluan paljon enemmän iloa ja rakkautta, positiivisia kokemuksia. Yhtenä mun uuden vuoden lupauksena on karkki- ja sipsilakko. En tiedä vielä kuinka kauan, mutta katsotaan! 

- Emilia