Jospa minä koiran saisin..
''Allergia voi puhjeta milloin vain ja elämän varrella se voi joko lieventyä tai voimistua. Kaava ei aina läheskään ole samanlainen. Tästä oivallisena esimerkkinä Emilia Lastumäen tarina.
11-vuotias hämeenkyröläinen Emilia on allerginen monille ruoka-aineille, siitepölylle ja eläimille. Emilian allergiakurimus alkoi puolivuotiaana. Allergiat ovat kuitenkin lieventyneet vuosien varrella.
Sänkyyn sukat kädessä
- Emilia on allerginen erittäin monille ruoka-aineille. On paljon helpompi luetella ne ruoka-aineet, joita hän saa laittaa suuhunsa. Lisäksi hän on allerginen siitepölylle ja eläimille. Myös astma vaivaa. Kolmivuotiaaksi asti hän saattoi syödä vain perunaa, porkkanaa, hirvenlihaa ja päärynää. Tällä hetkellä sallittuja ruoka-aineita on sentään jo parikymmentä, kertoo Emilian äiti Anneli. - Ensimmäiset vuodet olivat vaikeita, kun Emilia kärsi hirveästä ihottumasta. Oikeastaan hänellä ei ollut ihoa ollenkaan. Se oli yhtä raapimista ja huutamista - ja rasvaamista. Yöksi laitettiin sukat tiukasti käteen.
Nykyisin arki sujuu rutiinilla. Aina kun Emilia menee uuteen paikkaan tai aloittaa uuden harrastuksenn, on käytävä selittämässä, miten vakavasta allergiasta on kysymys. Onneksi tyttö tietää itse hyvin tilanteen, eikä ota koskaan mitään, ellei täysin varmasti tiedä, mitä se sisältää. Säännölliset allergiatestit ovat myös ikäviä.
Tuskaisten oireiden ohella Emilian elämää on eniten vaikeuttanut syömisten ja juomisten rajallisuus. Myös eläinalleria haittaa eläinrakasta tyttöä. - Onneksi eläinallergia on hieman helpottanut. Vielä kolmisen vuotta sitten hän sai välittömiä oireita, kun menimme paikkaan jossa oli esimerkiksi hamstereita. Nyt Emilia voi jo käydä kaverin luona, jossa on koira, mutta kovin pitkään hän ei voi siellä viipyä.
Emilian äidillä ei ole ollut milloinkaan allergiaa, isälläkin vain lievää oireilua. 13-vuotias isoveli on säästynyt allergioilta. Nelivuotias pikkuveli oli 2,5-vuotiaaksi allerginen maidolle ja viljoille, mutta sitten oireet katosivat. Kuopus on tyypillinen tapaus: valtaosa pienten lasten allergioista paranee ennen kouluikää.
Tuossa siis pieni tekstin pätkä Aamulehdestä, joka on julkaistu muistaakseni (ja laskujeni mukaan) vuonna 2005. Siitä on siis vierähtänyt hetki, ja asiat ovat muuttuneet - parempaan suuntaan. Otsikko jospa minä koiran saisin.. kävi toteen noin vuosi julkaisun jälkeen. Sain oman pienen karvapallon, perheeseemme muutti Nappi, rodultaan coton de tulear. Alkuajoista en juurikaan muista mitään muuta kuin sen, että lupasin viedä koiraa ulos, vaikka taivaalta tippuisi kiviä. No, näinhän asiat ei kuitenkaan menneet ja koirasta tuli lähinnä perheen yhteinen. Vähän myöhemmin Napin kasvattaja otti meihin yhteyttä ja kysyi, haluaisimmeko sijoituskoiran. Hetken mietittyämme päätimme ottaa hänet vastaan ja perheeseemme muutti toinen cotton, Peppi. Onneksi, he tulivat hyvin toimeen keskenään, eikä sen suurempia ongelmia ollut ikinä. Vuonna 2016 ikävä kyllä jouduimme lopettamaan Pepin yllättävän sairauden vuoksi ja näin perheeseemme jäi enää yksi koira. Aluksi kotona oli hiljaista. Vaikka asuin viikot muualla opiskeluiden takia oli alku uutta ja erilaista yhden koiran kanssa.
Monet ovat ihmetelleet, miksi en ottanut koiraani mukaan, kun muutin omilleen. Tähän on helppo ja yksinkertainen vastaus - Nappi oli kiintynyt äitiini erittäin vahvasti, joten ajattelin koiran parasta ja hän sai jäädä asumaan äitini luokse. Koiran omistamisessa on toki hyvät mutta myös ne huonot puolet. Matkoille ei voi lähteä tuosta vain, eikä pidemmille reissuille. Kotiin on aina tultava yöksi, ellei ota koiraa mukaan. Noin kuukausi sitten, saatoimme rakkaan ystävämme viimeiselle matkalle ja tuo päivä oli elämäni surullisin päivä. Nyt elämä on erilaista, mutta helppoa.
Jos kiinnostaa muut allergiaan liittyvät postaukset, jotka nousivat silloin erittäin luetuiksi, niin tästä pääset jokaiseen!
Elämä allergian kanssa
Elämää allergisen kanssa
Tällaista ruokaa Emppu syö
- Emilia
Tuossa siis pieni tekstin pätkä Aamulehdestä, joka on julkaistu muistaakseni (ja laskujeni mukaan) vuonna 2005. Siitä on siis vierähtänyt hetki, ja asiat ovat muuttuneet - parempaan suuntaan. Otsikko jospa minä koiran saisin.. kävi toteen noin vuosi julkaisun jälkeen. Sain oman pienen karvapallon, perheeseemme muutti Nappi, rodultaan coton de tulear. Alkuajoista en juurikaan muista mitään muuta kuin sen, että lupasin viedä koiraa ulos, vaikka taivaalta tippuisi kiviä. No, näinhän asiat ei kuitenkaan menneet ja koirasta tuli lähinnä perheen yhteinen. Vähän myöhemmin Napin kasvattaja otti meihin yhteyttä ja kysyi, haluaisimmeko sijoituskoiran. Hetken mietittyämme päätimme ottaa hänet vastaan ja perheeseemme muutti toinen cotton, Peppi. Onneksi, he tulivat hyvin toimeen keskenään, eikä sen suurempia ongelmia ollut ikinä. Vuonna 2016 ikävä kyllä jouduimme lopettamaan Pepin yllättävän sairauden vuoksi ja näin perheeseemme jäi enää yksi koira. Aluksi kotona oli hiljaista. Vaikka asuin viikot muualla opiskeluiden takia oli alku uutta ja erilaista yhden koiran kanssa.
Monet ovat ihmetelleet, miksi en ottanut koiraani mukaan, kun muutin omilleen. Tähän on helppo ja yksinkertainen vastaus - Nappi oli kiintynyt äitiini erittäin vahvasti, joten ajattelin koiran parasta ja hän sai jäädä asumaan äitini luokse. Koiran omistamisessa on toki hyvät mutta myös ne huonot puolet. Matkoille ei voi lähteä tuosta vain, eikä pidemmille reissuille. Kotiin on aina tultava yöksi, ellei ota koiraa mukaan. Noin kuukausi sitten, saatoimme rakkaan ystävämme viimeiselle matkalle ja tuo päivä oli elämäni surullisin päivä. Nyt elämä on erilaista, mutta helppoa.
Jos kiinnostaa muut allergiaan liittyvät postaukset, jotka nousivat silloin erittäin luetuiksi, niin tästä pääset jokaiseen!
Elämä allergian kanssa
Elämää allergisen kanssa
Tällaista ruokaa Emppu syö
- Emilia
