Kuvittele miltä tuntuisi elää, jos saisit syödä vain tiettyjä ruoka-aineita. Mitä jos joutuisit viemään omat eväät joka puolelle? Ihmiset tuijottavat ruokaasi ihmetellen, mitä oikein syöt. Haaveilet omasta lemmikistä, jota et ehkä koskaan tule saamaan. Mietit tulevaisuuden ammattia, mutta allergiat rajoittavat valintaasi. Mietit tulevaisuutta, saatko koskaan elää ns. normaalia arkea.
Elämääni rajoittavat monet ruoka-aineallergiat, astma, siitepölyallergiat yms. Neljä ensimmäistä vuotta sain syödä vain neljää ruoka-ainetta. Elämäni oli kovin rajoitettua. Missään ei ollut minulle sopivia tarjottavia. Pikkuhiljaa kuitenkin sallittuja ruoka-aineita on tullut lisää ruokavaliooni ja tällä hetkellä niitä on noin kaksikymmentä. Pienempänä minusta huomasi jo päällepäin että olen allerginen. Pahat ihottumat joka puolella kehoa saivat muut ihmiset pelkäämään tarttuuko ihottuma. Ala-asteella olin luokkamme reilusti lyhyin oppilas juuri sen takia, että allergiani rajoittivat mm. kalsiumin ym. saantia.
Välillä ihmiset ihmettelevät, eikö elämäni ole hankalaa. Vastaus on helppo - kyllä ja ei. Olen tottunut tähän. Allergia on ollut osa minua koko ikäni ja asian kanssa on vain pakko elää, vaihtoehtoja ei ole. Välillä se harmittaa, välillä on ihan ok olla allerginen. Eniten harmittaa esim. juhlissa tm. tilaisuuksissa joissa on paljon tarjoiltavaa, mutta ei minulle mitään sopivaa. En voi käydä kahvilla kavereiden kanssa kun ei ole mitään mitä voisin kahvin/teen kanssa ottaa. Omia eväitä ei aina jaksa eikä edes voi raahata mukanaan joka paikkaan. Kaupungilla aikaa viettäessä shoppailun lomassa olisi kiva käydä myös syömässä, mutta aina on mentävä minun ehdoillani sellaiseen paikkaan, josta minäkin saisin jotain syötävää. Paikat rajoittuvat useimmiten mäkkiin tai heseen - se ärsyttää! Tavallisesta ravintolasta yleensä tilaan vain pihvin ja ranskalaiset pelkällä suolalla, sillä muut mausteet eivät minulle käy. Yökyläilyt olivat varsinkin pienenä hankalia. En aina kehdannut ottaa omia eväitä, joten vietin tosi vähän öitä kavereiden luona, yleensä pyysin kavereita meille. Nyt vanhempana asia on ihan ok, että on otettava omat leivät ym mukaan.
Kouluissa minulla on onneksi aina onnistunut ruoat hyvin. Minulle valmistetaan oma ruoka, jonka haen koulun keittiöstä ja uskallan sitä syödä.
Olen saanut muutaman kerran anafylaktisen shokin, jonka vuoksi en uskalla enää hirveästi kokeilla uusia ruoka-aineita. Muistan, kun minulle tehtiin vehnäaltistusta ja sairaalassa en saanut oireita joten sitä piti jatkaa kotona. Äitini leipoi minulle vehnäpullia, joista pidin todella paljon. Söin niitä muistaakseni kolme, kunnes anafylaktinen shokki tuli.
Välillä mietin, miksi juuri minä sain kaikki nämä allergiat. Suvussamme ei kenelläkään ole näin pahoja allergioita, eikä tämä ole periytyvää. Silti mietin tulevaisuutta. Jos minulle joskus siunaantuu omia lapsia, saavatko he allergioita? Pystyvätkö he elämään ns. normaalin lapsen arkea? Mitä jos en pysty valmistamaan heille oikeanlaista ruokaa? Mitä jos he ovat vielä pahemmin allergisia kuin minä? Näitä asioita olen miettinyt.
Joululomalla sain kokea ainutlaatuisen tilaisuuden, jossa pääsin kertomaan lyhyesti enemmän ruoka-allergioistani. Se tulee ulos telkkarista myöhemmin keväällä (en vielä tiedä milloin), mutta lupaan kertoa kun saan tiedon itselleni!
- Emilia
