Uudet tuulet

Kuukaudet ovat vierineet ja ajattelin vihdoin tulla kirjoittelemaan, mitä menneet kuukaudet ovat pitäneet sisällään. Viime kirjoituksessani kerroin töihin paluusta ja pääsykokeisiin valmistautumisesta. Sen suhteen asiat menivät erittäin hyvin, sillä vietin töissä vain kesän ja elokuusta alkaen olen ollut opiskelemassa liikuntaneuvojaksi Varalassa. Aluksi harmitti, kun en saanut korkeakoulupaikkaa, mutta nyt myöhemmin olen onnellinen juuri tässä ja nyt. Sain jäädä lähemmäs perhettä ja sukulaisia tuttuun kaupunkiin. 

Opiskelut ovat menneet hurjan nopeasti eteenpäin. Vasta oli elokuu ja koulun ensimmäinen päivä. Muistan, että jännitin hirveästi sitä, millaiset luokkakaverit saan. Onneksi samalla luokalla aloitti entuudestaan kaksi tuttua, joten jännitys ei ollut niin korkealla, mitä se olisi voinut olla! Ensimmäisestä päivästä lähtien olen kuitenkin ollut sitä mieltä, että olen vihdoin oikealla suunnalla menossa sitä kohti, mitä haluan. Luokassamme on 26 oppilasta ja olemme kaikki hyvää pataa keskenämme. Kuukausi siitä, kun olimme aloittaneet opinnot, lähdimme pyörillä Seitsemiseen ja olimme siellä 5päivää. Keskellä metsää, ilman sähköä ja juoksevaa vettä. I know, kuulostaa kamalalta mutta loppujen lopuksi tuo reissu oli mieltä avartava eikä yhtään niin paha kuin miltä se kuulostaa. 

Nyt vietämme syyslomaa ja on ihanaa, että saa ladattua akut täyteen, sillä ensi viikolla meillä alkaa ensimmäinen harjoittelu! Menemme eri puolille Tamperetta ala-asteille ohjaamaan kuudeksi viikoksi liikuntaa. Odotan innolla ja toivon, että koronatilanne pysyisi mahdollisimman hyvänä, jotta saataisiin harjoittelu tehtyä loppuun asti.

Syksy on muutenkin ollut uusien tuulien aikaa. Muutimme poikaystäväni kanssa ensimmäiseen yhteiseen asuntoon ja aloitin pitkän tauon jälkeen harrastamaan cheerleadingia! Nyt treenaan neljä kertaa viikossa ja joukkueemme on mahtava! Cheerleading on harrastus, jossa oppii joka kerta aina jotain uutta ja saa kehittää itseään monipuolisesti. Harrastus saattaa olla myös monen mielestä vaarallista, enkä minäkään ole vahingoilta välttynyt.. nimimerkillä nenämurtuman epäily ja pikkusormessa murtuma! Haha, joku kysyikin minulta, onko minua kutsuttu tapaturma-alttiiksi. Toivotaan, että enempää vahinkoja ei satu. Harrastuksen myötä, päätin lopettaa ryhmäliikuntaohjaukset ja keskittyä vain harrastamaan. 

Olipas kiva pitkästä aikaa kirjoitella kuulumisia! Laita kommenttia alle, jos sinulla olisi jokin postaustoive mistä haluat, että kirjoittaisin. 

Halauksin,
Emilia