keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Terapeutin metsästys

Olen kertonut asioista viime aikoina hyvin avoimesti ja jatkan sillä tiellä, koska olen kokenut sen olevan minulle sopivin tapa. Minulle tulee itselleni hyvä mieli, kun saan kirjoitettua vaikeita asioita ylös ja jonkun toisen luettavaksi. Ajatuksia on hyvä välillä jakaa jonkun kanssa, jotta saa myös muiden näkökulmia asioihin, joita on itse pyöritellyt päässään neljän seinän sisällä. Olen myös avoimuuteni kautta saanut viestejä lukijoilta ja seuraajilta, että olen kannustanut heitä hakemaan apua, jos tilanne on sitä vaatinut. Ja siihen haluan myös jatkossa pyrkiä. Kerrottua asioista, jotka ehkä koetaan asioina mistä ei missään nimessä saisi puhua ääneen. Ja niin olen myös itse aikaisemmin ajatellut.

Ajattelin tänään tulla kertomaan teille terapeutin etsinnästä. Tuolla kaupungin sairaanhoitajien ja lääkärien kanssa olemme keskustelleet, että kelan psykoterapiasta voisi olla minulle hyötyä. Ja näin ajattelen itsekin tällä hetkellä. Jotkut ehkä muistavat, että olen myös aikaisemmin ollut terapiassa. Mutta se tie loppui vähän lyhyeen. Teini-ikä ja kapinavuodet, en kokenut siitä mitään hyötä ja hävetti käydä terapiassa. Nyt olen kuitenkin etsinyt itselleni sopivaa terapeuttia. Selannut internettiä, katsonut eri suuntauksia, tutustunut terapeutteihin, laittanut viestiä ja saanut kielteisiä vastauksia kerta toisensa jälkeen. Mutta! Tällä hetkellä olen sopinut tutustumiskäynnin yhden terapeutin luokse viikon päähän ja odotan sitä innolla. Tiedän, että ensimmäinen, toinen, kolmas tai vielä kahdeksaskaan ei nappaa ja terapeutin etsimiseen voi kulua aikaa. Mutta toivotaan parasta!



Tämä on kuluttavaa. Tiedän, että aikaa täytyy käyttää jotta the one löytyy. Terapeutti ei voi olla kuka tahansa. Ja musta tuntuu, että minä jos joku olen hyvin nirso ihmisten suhteen. Terapeutin täytyy olla sellainen, jonka vastaanottoaikaa odotat innolla, odotat että pääset kertomaan asioistasi hänelle. Jos vähänkin tuntuu siltä, että ei oikein tiedä, niin silloin se ei ole oikea henkilö. Uskon, että huomaan heti jos meillä klikkaa. Turhauttavaa, jos terapeutti ei löydy pian. 

Marraskuu vetelee jo puolessa välissä, joten toivon myös työhön paluun odottavan pian. Ensi viikolla menen käymään kuitenkin työpaikalla moikkaamassa työkavereita ja vaihtamassa kuulumisia ja samalla osallistumassa valokuvaukseen! En malta odottaa, että pääsen kertomaan teille vuoden vaihteen jälkeen tapahtuvista muutoksista. Ja tiedän - tämä on ärsyttävää sanoa näin, mutta kerron vasta sitten kun kaikki on varmaa! 

Palataan! 

- Emilia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti