keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Välillä kaipaan, ja paljon..

~~ Kun olet murheellinen, katso sydämeesi ja huomaat että itket sitä mikä on tuottanut iloa. ~~

Tän postausidean, sain mun kaverin blogista. Eksyin selailemaan vanhoja kuvia vanhoista harrastuksista, yksi niistä on jalkapallo. Harrastin siis jalkapalloa ainakin seitsemän vuotta, pienempäna Kuljussa kun asuin vielä sielä ja sitten täällä Hämeenkyrössä monta vuotta. Se oli ehkä yksi lempiharrastuksistani ja itkin monta kertaa sen takia, koska mietin että pitäisi lopettaa monien eri syiden takia.. 

Joukkueellamme oli tosi hyvä yhteishenki. Tykkäsin aina mennä harjoituksiin, sillä siellä ainakin näki kavereita ja kehittyi lisää. Sain jalkapallon kautta muutaman tosi tärkeän ystävän! Parhaimpia kokemuksia jalkapallon kautta oli ehkä kaikki turnausmatkat ja päättäjäiset. Siellä tutustu aina enemmän toisiin kun vietettiin enemmän aikaa yhdessä. 

Kuitenkin lopetin jalkapallon kun aloitin lukion. Ajattelin, että ei jäisi hirveästi aikaa koululle kun kuitenkin se tulisi olemaan raskaampaa kuin yläasteella. En enää kaipaa niin paljon, mutta kesäisinä päivinä kun näen urheilukentän nurmella jalkapallon pelaajia, muistot tulevat mieleeni.. Siellä ne ovat aina, enkä aio niistä luopua..








Siinä muutama kuva mun futistaivalluksestani..

- Emilia :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti