Hyvää ystävänpäivää!

Miltä tuntuisi elää, jos ympärillä ei olisi yhtään välittävää ystävää? Tänään haluan ystävänpäivän kunniaksi pohtia ystävyyttä ja sitä, mitä ystävät ovat minulle antaneet. Vaikka me ei pidettäiskään yhteyttä pitkään aikaan, niin aina kun nähdään niin ihan kuin oltais oltu yhdessä aina. 

Näitten mimmien kanssa mä pystyn olla oma itteni. Ne on mulle kultaakin arvokkaampia. 

Ystävyyden pitää olla vastavuoroista. On vaikea pitää ystävyyssuhteita yllä, jos toinen osapuoli on koko ajan passiivinen. Itse olen todellakin passiivisen vastakohta. Yleensä se olen minä, joka kysyy mitä kuuluu tai koska voitaisiin nähdä. Välillä se on hieman ärsyttävää, mutta haluan todellakin pitää ystävistäni kiinni ja teen kaikkeni sen eteen. Parasta on, kun odottamatta joku kavereista laittaa viestin ja kysyy vain pienen kysymyksen, ''mitä kuuluu?''. Minulle itselleni ainakin tulee sellainen olo, että minusta oikeasti välitetään. 

Elämäni aikana minulla on ollut monenlaisia kavereita. Jotkut ovat olleet vain esim. tietyn ajanjakson kavereita, kuten koulu tai harrastukset mutta jotkut kavereista ovat jääneet pysyviksi. Tunnistan ne oikeat ystävät rinnallani. Ystävä on joku joka tietää sinusta kaiken, mutta välittää sinusta silti. Minulla näitä ystäviä on muutama ja tiedän sen, että ystävyytemme kestää. Olemme kokeneet yhdessä paljon iloja ja suruja mutta yhdessä niistä ollaan selvitty. 

Kavereita tulee ja menee, mutta ystävyys on ja pysyy.