Mitä oikeasti kuuluu?

''Mitä kuuluu'' on kysymys, joka meillä suomalaisilla on tapana kysyä kun näemme toisiamme. Vastauksena saamme yleensä ''hyvää'' vaikka tilanne saattaisi olla aivan toinen. Yleensä kysymys kysytään kohteliaisuudesta, eikä välttämättä jäädä kuuntelemaan, mitä toisella oikeasti on asiaa. Mitä jos meneekin huonosti, eikä osaa ehkä vastata oikeilla sanoilla?

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska tiedän etten ole asian kanssa yksin. Oon tehnyt aika paljon töitä tänä kesänä, mutta onneksi myös vapaapäiviä on kuulunut joukkoon. Mun työ on kivaa ja meillä on kiva työporukka, mutta työ vaatii aina veronsa ja se osaa myös olla rankkaa. Mun ensimmäinen kouluvuosi oli melko rankka, kaikkien korvaustehtävien ja rästiinjääneiden juttujen takia. Toinen kouluvuosi meni vähän iisimmin vaikka kevät olikin aika kova puristus saada kaikki tehtävät tehtyä ajoissa. Mä onnistuin siinä ja tiedän että tuun myös onnistumaan ensi vuodesta vaikka tiedossa on jo korvaustehtäviä ja muutama poissaolo. Tää kesä on ollut jotenkin super rankka kevään jälkeen, ja tiedän, että syksystä on tulossa vähintään yhtä rankka. Vähän pelottaa kuinka jaksan, mutta tänne ollaan tultu vain selviytymään ja onneksi mulla on ihania ystäviä kuitenkin ympärillä, jotka mua tsemppaa ja auttaa.

Välillä vaan kaipaa sitä ihan omaa aikaa. Aikaa omille ajatuksille ja asioille mistä nauttii. Mä oon aina nauttinut jollakin tapaa liikunnasta ja musiikista, mutta nyt kun oon jatkuvasti töissä ja satunnaisia vapaapäiviä on siellä ja täällä, en oo saanut aikaiseksi lähteä salille tai lenkille. Oon jotenkin väsynyt koko ajan enkä sen takia jaksa tehdä vapaapäivisin muuta, kuin lojua sängyssä ja katsoa netflixiä. Tiedän, että urheilusta tulee euforinen olo, mutta jo salille pääseminen tai lenkkareiden pukeminen tuntuu jotenkin ylivoimaiselta. Olisi kiva, jos sukulaiset ja ystävät kysyisivät mitä kuuluu tai haluais nähdä, mutta tässäkin yleensä mä olen se, joka keskustelun joutuu aloittamaan, ja en mäkään sitä aina jaksa tehdä. Jos mä joudun aina olla keskustelun aloittaja, kertoo se jo jotakin siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei.

Mä haluaisin olla läheinen mun serkuille. Mulla on niin paljon pienempiä serkkuja, joille mä tahdon olla tärkeä. Mä oon aina valmis olemaan mun serkkujen kanssa. Haluaisin myös olla läheisissä väleissä mun kummien, tätien ja enon kanssa. Että mulla olisi aina joku, jonka puoleen voi kääntyä missä tahansa asiassa. Joku johon luottaa.

Ensi viikolla alkaa elokuu, ja mulla on tiedossa kivoja juttuja kuten yhdet festarit koulukavereiden kanssa, särkänniemi reissu pikkusiskon kanssa ja vapaapäiviä! Myös mun koulu alkaa elokuun lopulla, jota oon odottanut koko kesän! Turussa mulla on vaan jotenkin hyvä olla. Asuntolassa ystävien ympäröimänä tunnen itteni onnelliseksi. Harmi vain, että sitä on enää jäljellä vuosi! Mutta aion ottaa siitä kaiken ilon irti.