Teidän vuoro!

Paluun kunniaksi teen uudelleen kysymyspostauksen. Edelliseen postaukseen sain paljon kivoja kysymyksiä, ja toivon että myös tähän esitätte mieltä askarruttavia kysymyksiä, mitä haluaisitte tietää minusta tai minuun liittyen. Vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin. Olisi kiva vaikka et yleensä jättäisi kommenttia, niin nyt esittäisit edes yhden kysymyksen. En tahdo asettaa kysymysten laitolle mitään viimeistä päivää. Vastaan sitten kun kysymyksiä on riittävästi, joten sitäkin suuremmalla syyllä jos haluat että vastaan kysymykseesi, levitä sanaa ja kysy!

Te, jotka ette osaa jättää kommenttia, se on yksinkertaista. Kirjoitat vain haluamasi kysymyksen kommenttikenttään ja jollei sinulla ole google-tiliä, valitse ''nimetön'' jolloin en tiedä kuka kysymyksen on lähettänyt. Jos tahdot että tiedän kuka kysyy, laita vaikka jokin nimimerkki mistä tunnistan sinut. Eli nyt myös sukulaiset ja kummin kaimat esittämään kysymyksiä! 

Tahtoisin vastata kysymyksiin videon muodossa, joten toivottavasti laitatte kysymyksiä tulemaan! 

- Emilia 

Mitä laulaminen merkitsee minulle?

Kuinka moni pitää laulamisesta? Kuinka moni on joskus esiintynyt laulaen yleisölle? Kuinka moni on joskus laulanut suihkussa?

Haluan kertoa teille, mitä laulaminen merkitsee minulle ja miksi tykkään laulaa. Jo ihan pienestä asti laulaminen on ollut yksi lempipuuhistani. Pidän esiintymisestä ja yritän aina tunkea itseni joka paikkaan esiintymään. Kuluneen vuoden aikana olen laulanut ainakin koulun tapahtumissa, häissä, ristiäisissä, laivalla ja festareilla.

Olisin halunnut aloittaa laulutunnit yläasteen aikana, mutta koska asuin niin kaukana kaupungista, matka oli esteenä. Nyt kun opiskelen Turussa, oli minulla mahdollisuus aloittaa laulutunnit. Käyn laulutunneilla joka toinen viikko, eli noin kaksi kertaa kuussa ja ne ovat kuukauden kaksi kohokohtaa, joita odotan todella paljon. Lauluopettajani on mahtava ja kannustava.

Miksi sitten tykkään laulaa? Laulaessa voi unohtaa omat murheet ja keskittyä vain laulun aiheeseen ja sanoihin. Siinä minulla on vielä oppimista. Haluaisin oppia tulkitsemaan lauluja omalla tavallani. Haluaisin saada aidon fiiliksen välitettyä kuuntelijoille. Uskon kuitenkin, että kaikilla on jotain, missä haluaisi olla parempi, joten en todellakaan ota stressiä siitä opinko sitä vai en. Toisia lauluja on vain helpompi laulaa ja tulkita kun taas toisia ei. Pääasia taitaa olla siinä, että itse nauttii siitä mitä tekee - eihän kukaan ole seppä syntyessään. 

TEE SITÄ MITÄ RAKASTAT JA RAKASTA SITÄ MITÄ TEET! 

ps. pahoittelen kuvien laadusta. Kuvattu kännykällä, josta zoomattu! 

- Emilia 

Itsenäisyyspäivä!

Moikka!

Meillä juhlittiin koulussa itsenäisyyspäivää perjantaina pienen juhlan muodossa. Me esiinnyttiin siellä koulun kuoron kanssa. Mulla oli ensin ihan kamala vaatekriisi, kun ajattelin että en tahdo laittaa mitään liian juhlavaa, mutta en haluaisi myöskään olla liian tavallisissa vaatteissa. Lopulta olin kyllä ihan tyytyväinen mun asuvalintaan.

Mä en mitenkään erityisesti juhli itsenäisyyspäivää. Tiedän kyllä, miksi sitä juhlitaan, mutta en vain koe omakseni katsoa esim. tuntematonta sotilasta tai linnan juhlia.

Tasan kaksi vuotta sitten mä juhlin, mutta vähän eri tarkoituksesta. Sillä silloin oli mun ylioppilasjuhlat. Halusin vielä muistella vähän juhlia, kun yksi päivä tällä viikolla eksyin selailemaan vanhoja kuvia. 

Kello on taas ihan liikaa kun mä kirjoittelen.. Mulla on mielessäni muutama aihe, mistä mä voisin tulla tänne kirjoittelemaan, mutta tällä hetkellä kuvituksena on joko vanhoja kuvia, tai huonolaatuisia puhelimen kuvia, sillä mulla ei ole mun järjestelmäkameraa Turussa mukana. Ensi viikolla mulla alkaa neljän viikon (!) joululoma, ja lupaan että sinä aikana napsin kuvia ja postailen tänne enemmän, kun ei ole koulukiireitä tai muitakaan. Joululomalle sattuu hyvin itse jouluaatto, josta varmasti on jotain sanottavaa. Uusivuosi tuo mukanaan myös yleensä kivaa tapahtumaa. Lisäksi pari yllätys juttuakin mahtuu mun lomaani. Toivottavasti mun lomasta tulee huippu! 

- Emilia 

Paluu joulukuun kunniaksi!

Moikka! 

Mä en oikein tiedä, mistä mä aloittaisin. Mulla on ollut tietosesti taukoa tästä blogista - ensinnäkään ei ole oikein ollut mitään mistä kirjoittaa ja toisekseen mulla ei kyllä ole ollut hirveästi aikaakaan. Viimesin postaus kertoo mun HCR-reissusta, joka oli noin puoli vuotta sitten. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Kesäloma meni hurjan äkkiä. Näin kavereita ja sukulaisia. Oli rippijuhlia, synttäreitä, häät, festareita sekä töitä ja vapaa-aikaa sopivasti. Tuon puolen vuoden aikana oli myös mun synttärit ja nyt ikää mittarissa on 21 vuotta. 


Mun toinen kouluvuosi alkoi syksyllä ja kohta mulla on enää puolitoista vuotta jäljellä, kunnes mä valmistun. Tää puolivuotta on mennyt tosi nopeesti. Sain uuden kämppiksen, jonka kanssa on mennyt tosi hyvin, oon saanut uusia kavereita sekä ystäviä uusista opiskelijoista, jotka aloitti täällä syksyllä. Meillä on mun mielestä mahtava asuntolaporukka tällä hetkellä ja musta on ihan jees asua täällä, vaikka oma kämppä houkuttais tosi paljon. Koulu kyllä silti edelleen stressaa mua. Meillä just muutama viikko sitten loppu meidän työssäoppiminen, jonka mä suoritin Tampereella seurakunnassa. Se meni kuitenkin tosi hyvin, onneksi! Kouluun paluu työssäoppimisen jälkeen on ollut hieman hankalaa. Opiskelumotivaatio on kadoksissa mutta toivon, että viimeistään joululoman jälkeen se palaisi takaisin. 

Nyt kuitenkin yritän taas kirjoitella vähän enemmän ja useammin. Jääköön tämä ensimmäinen vähän lyhyemmäksi, mutta lupaan ainakin yrittää muistaa kirjoittaa tänne! Toivottavasti teitä lukijoita olisi vielä jonkin verran jäljellä, ja uudet ovat myös tervetulleita. 

- Emilia 

Today is the day !

Moikka!

Kirjottelen nyt sitten autossa matkalla Helsinkiin. Tänään on siis puolimaraton päivä, jos joku ei sitä vielä tiedä! Jännitys on aika huipussaan. Innolla kyllä odotan tätä päivää ja erityisesti sitä hetkee, jos ja kun ylitän maaliviivan. Kisapaikalle mä oon menossa äidin ja pikkuveljen kans, joten mun ei tarvi onneksi sitten yksin siellä olla hukassa. Tarkotuksena olis nähdä mun kaveria siellä kans , joka juoksi jo ensimmäisen puolikkaansa viimevuonna.

Hurjia odotuksia mulla ei tän puolikkaan suhteen oo, enkä halua asettaa sittenkään itselleni mitään aikatavoitetta. Mun harjottelut on jääny sen verran vähälle että ihmettelen jos pääsen alle kolmessa tunnissa maaliin. Aion nauttia kyllä koko kisan ajan, ellei mitään yllättävää tapahdu.

Toivon, että mulla on kaikki tarvittava mukana. Mutta nyt mun pää lyö nyt sen verran tyhjää, että mä jatkan henkistä valmistautumista ja palaan myöhemmin kirjottelemaan kisan jälkeen!

-Emilia

Viikko aikaa!

Moikkamoi!

Nyt on enää siis 6 yötä aikaa että mä starttaan puolimaratonille. Viimesestä postauksesta on taas ihan liikaa aikaa, eikä niitä lenkkejäkään kauheen montaa sille ajalle oo kertynyt. Mä oon tositosi ylpee itestäni jos alitan sen 3h ajan puolikkaalla, koska tällä treenimäärällä ei voi hirveesti tavotella mitään.

Nyt ei enää ne treenitkään mitään auta. Kaikki tarvittava on nyt tehty, ja voi alkaa valmistautua palauttavilla lyhkäsillä lenkeillä kohti lauantaita. Mä ajattelin viimesen lenkin vetää keskiviikkona ja sit vaan venytellä ja huilata sekä torstain että perjantain jotta pääsisin mahdollisimman levänneenä puolikkaalle. Nyt näin jälkeenpäin kun miettii, niin olis ollu vaan parempi olla kertomatta tästä ideasta kenellekkään ja keskittyä itekseen täysillä. Silloin ei olis ollu näin kovat paineet suoriutua.

Mua jännittää tosi paljon tuleva lauantai. Mitä jos unohdan jonkun asian kotiin, mitä jos matkalla tapahtuu jotain, entä jos eksyn (vaikka mulle on kyllä väitetty että siellä ei voi eksyä). Mä oon yrittänyt hirveesti googletella että mitä sinne tarttis ottaa mukaan.

Mä yritän tulla vielä kerran kirjottamaan fiiliksiä, vaikka matkalla Helsinkiin , niin saatte lukea mun fiiliksiä ihan ennen kisaa.

- Emilia

HCR täältä tullaan!

Moikka!

Oon vähän laiminlyönyt tässä keväällä tätä mun bloggausta. Tää kevät on ollu mulle hurjan rankka kaikkien koulutöiden ja muiden töiden ohella. Nyt meillä on menossa työssäoppiminen ja suoritan sitä Hämeenkyrössä, eli vielä 4viikkoo kotikulmilla ja sitten vielä hetkeks takas koululle.

Mutta nyt siitä puolikkaasta, mistä mun piti oikeestaan kertoilla tässä pitkin kevättä. Jatkuva sairastelu yms. on hidastanut mun treenaamista, mutta koska nyt on enää 27 (!!!!) yötä puolikkaaseen, niin nyt on otettava oikeesti härkää sarvista ja alettava treenaamaan. Ei mitään tekosyitä enää. Mä laitoin mun tavote ajaks 2h 45min mutta olis tositosi loistavaa jos pääsisin sen 2h 30min. Tavotteita saa asettaa ja niihin on hyvä pyrkiä mutta oikeestioikeesti mun tavote on vaan päästä siinä kolmessa tunnissa maaliin, saada mitali kaulaan ja selvitä hengissä. En oo vielä oikein ehtinyt treenaamaan mitään pitkää lenkkiä, mutta ajattelin sen suorittaa nyt tässä alkavalla viikolla. Mun ennätys nyt tänä keväänä on ollu 7km ja 40min pyöristettynä. Jos mä pystyisin sitä vauhtia juoksemaan koko maratonin niin pysyisin kyllä mun tavotteessa, mutta koska pitkää matkaa on ihan erilaista juosta, niin saas nähä mihin aikaan mä pääsen.

Nyt on mun aika mennä tekemään iltavenyttelyt, koska sain tän päivän lenkin suoritettua! Nyt yritän muistaa päivitellä tätä tässä neljän viikon aikana, tunnelmia ja fiiliksiä ennen ja jälkeen puolimaratonin.

- Emilia