Tää postaus on omistettu Janikalle!! :)
Tylsän ja paskan illan kunniaks teen postauksen mun kaverista, jolla on tänään synttärit. Siis onneks olkoon Janika vielä sadannen tuhannen kerran. Viikonloppuna me juhlitaan sitten muutaman kaverin kesken synttäreitä ja vietetään kiva ilta - toivottavasti. ;)
Voisin kertoo vähän musta ja Janikasta ja siitä miten me ollaan tutustuttu yms.
Kaikki lähti ala-asteen neljänneltä luokalta, kun alkoi valinnainen A2-kieli. Me molemmat valittiin saksan kieli. Tunnit pidettiin mun koululla eli kyröskosken ala-asteella. Janika tuli sinne sitten aina kerran viikossa tunneille pikkukoulusta muiden sen luokkalaisten kanssa. Pakko myöntää, mutta vihasin aluks Janikaa ja niitä muita, en tiedä miks. Oletuksena vaan että pikkukoululaiset olis jotenkin huonompia kun me! :D hahha. No, ei oikeestaan kylläkään juteltu ala-aste aikoina mitään (ainakaan mun muistaakseni), mutta sit kun oli aika mennä yläasteelle, päädyttiin samalla luokalle = kieliluokka. Vaikka en jatkanutkaan enää yläasteella saksan lukemista, kaikki jotka oli sitä ala-asteella lukenut, pääty samalle luokalla. Ja kiitos sen, me saatiin tutustua Janikan kanssa paremmin. Ei kuitenkaan vieläkään seiskan ja kasin aikana hirveesti hengailtu keskenämme, mutta ah, kiitos riparin kaikki muuttu, ihan oikeesti kaikki! Mun kaveriporukka vaihtu ihan täysin, ihan vaan sen takia että olin isoskoulutuksessa. Sain sieltä paljon uusia kavereita ja meillä oli yhessä tosi kivaa. Sit alko ysiluokka ja keväällä oli tiedossa leirikoulu. Tottakai minä ja Janika nukuttiin samassa huoneessa, ofc! Oltiin Ahvenanmaalla muutama päivä, koska meidän GranCanarian matka epäonnistu (SAAKELIN TUHKAPILVI,KIITOS). Mutta pakko myöntää että sielläkin oli kivaa!
Mun 18-partyt!
Sit kun yläaste loppu me mentiin eri kouluihin. Janika meni Tampereelle lähihoitajakouluun ja mä muutaman mutkan kautta päädyin lopulta F.E. Sillanpään lukioon, tohon lähelle. Ei enää nähty niin usein ku ennen (eikä nähdä siis vieläkään) mutta ainakun nähdään, höpötellään kuulumiset nopeesti ja sit tuntuu taas että oltais nähty viimeks eilen. Juttu luistaa ja me ollaan niin samalla aaltopituudella Janikan kaa. Kesällä nähdään tottakai useemmin kun on lomaa ja enemmän tekemistä, mutta kyllä me näin talvellakin, varsinkin nyt kun molemmilla on ajokortit ja voi huristella toisen luo autolla, välimatkaa kun meillä on ainakin yli 10km, VIELÄ ;)
Janikassa parasta on se, että se kuuntelee ja ymmärtää ku on tarvis, siihen voi luottaa ihan täysillä. Yhteen aikaa oltiin kun paita ja peppu. Tehtiin kaikki yhessä. Soiteltiin ja vaikka mitä, melkein joka päivä toisillemme. Janika on rento ja oma ihana ittensä ihan aina, ja sen seurassa voi myös olla oma ittensä. Janika ei puhu pahaa seläntakana hyvistä kavereista. Se on vaan niin ihana! Ollaan pidetty hauskaa, shoppailtu, itketty, leffailtu ja vaikka mitä ja se on parasta. Janika on Janika. Ei sitä voi selittää, se pitää ite jotenkin kokee, enneku tietää mimmone se on. Janikan kaa huolet unohtuu ihan kokonaa ja saa muuta ajateltavaa.
Entiedä enää mitä mä tästä oikeen kirjottaisin, mutta kuvat (pahoittelut, niitä on paljon) saa luvan puhua puolestaan! :)
- Emilia :)
Ysin päättäjäiset, juhlan jälkee limusiinissa!!
Ehkä vanhimpia kuvia, mitä mulla on Janikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti